MONIPUOLINEN NÄYTTELYKOHDE JA TAIDEKESKUS

Mikkelin valokuvakeskus on monipuolinen näyttelykohde ja taidekeskus, joka sijaitsee kauniissa ja kulttuurihistoriallisessa suojelurakennuksessa Mikkelin yliopistokampuksella, lyhyen kävelymatkan päässä torilta.

Mikkelin valokuvakeskus, Puistokatu 3, 50100 Mikkeli.
Avoinna ti-pe klo 12-17, la klo 10-15.

Mikkelin valokuvakeskuksella on viisi, hienoa taidegalleriatilaa: Sali, Aulagalleria, Galleria I, Galleria II ja Galleria III, joissa järjestetään vaihtuvia ja korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä. Keskuksen Aulassa on lisäksi yleisö- ja tietopalvelu, pieni käsikirjasto, sekä
keskuksen julkaisujen kirjapuoti. Mikkelin valokuvakeskuksella voit katsella rauhassa näyttelyitä, istahtaa tutustumaan käsikirjaston kirjoihimme tai kysyä neuvoa ja tietoja asiantuntevalta henkilöstöltä. Meillä on myös kaunis terassi sisäpihalla kesäisin.

Vuonna 1989 perustettu Mikkelin valokuvakeskus viettää vuonna 2019 toimintansa 30-vuotisjuhlavuotta, ollen yksi pisimpään toimineista valokuvakeskuksista Suomessa. Näyttelytoiminnan lisäksi Mikkelin valokuvakeskus tekee julkaisuja sekä järjestää taiteen ja viestinnän koulutuksia Digipajassa ja koulutustila Kulturassa. Mikkelin valokuvakeskus toimii yhteistyössä Mikkelin kaupungin kulttuuripalveluiden ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa.

Kesänäyttelymme 2019 on suomalainen kuva-aarre, Veskansan tarina Leo Montosen kuvin. Kesänäyttelyn yhteydessä julkaisemme myös Leo Montosen ainutlaatuisesta, historiallisesta ja Järvi-Suomen sisäsaariston elämänmenoa kuvaavasta tuotannosta kirjan.

Tuotamme taiteesta ja kulttuurista elämyksiä ja kokemuksia vuodesta toiseen. Lämpimästi tervetuloa vierailulle!

NÄYTTELYT 11.4.-11.5.2019
Lapsuuden kokemuksellisuus, kolmiulotteisia näköhavaintoja ja tunnelmia

Sali
AINO KANNISTO: Pieni painajainen ja muita kuvitelmia

Kuva: Aino Kannisto

"Raskaita lapsettomuushoitoja läpikäydessäni tunsin tarvetta keskittää huomioni ennen kaikkea lapsiin, joita elämässäni oli kuitenkin kaiken aikaa läsnä, ja hakea iloa ja mielihyvää taiteen tekemisen kautta samalla, kun käsittelen lapsitoiveeseen kätkeytyviä tunteita, kaipuuta ja surua, sekä lapsuuteen liittyviä muistoja, fantasioita ja pelkoja sekä lapsen että aikuisen näkökulmasta.

Olen kuvannut yhdessä perhepiiriini kuuluvien lasten kanssa näitä enemmän ja vähemmän lavastettuja valokuvia, joissa protagonistina on lapsi tai lapset. Lasten leikit ja fantasiat ovat sotkeutuneet oman lapsuuteni muistoihin ja kuvitelmiin samalla kun he ovat itse osallistaneet itsensä kuvausprosessiin tuottamalla ideoita ja toisinaan vain itsepäisesti kaappaamalla vallan. Mitä enemmän olen kyennyt tekemään tilaa sille, sitä elinkelpoisempia ovat lopputuloksena syntyneet kuvat." Aino Kannisto

Aino Kannisto (s. 1973, Espoo) on Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut helsinkiläinen valokuvataiteilija, jonka teoksia on ollut julkisesti esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla.

Valokuvan erityislaatuinen todellisuussuhde ei ole vieläkään lakannut kiehtomasta Kannistoa, vaikka hän on työskennellyt rakennetun kuvan parissa yli kaksi vuosikymmentä. Taiteilijaa jaksaa yhä innostaa mahdollisuus, että voimme jakaa sitä, mikä meitä koskettaa, sillä silloin emme ole maailmassa yksin.

Galleria I
PIA KOUSA: Näkemisen vaikeus

Kuva: Pia Kousa

Pia Kousan valokuvapohjaisin menetelmin toteutetut teokset saavat kimmokkeensa optisten keksintöjen, filosofisten lelujan, panoraamaesitysten, tirkistyskaappien ja stereoskooppien kukoistuskaudelta.

Näissä keksinnöissä yhdistyivät usein tiede, tutkimus ja viihde, katsomisen rajojen ja esittämisen käytänteiden laajentuminen, tieteelliset havainnot näköaistista ja aivojen toiminnasta sekä toisaalta viihdyttävän näköhavaintoon pohjautuvan optisen harhan hyödyntäminen.

Kousan teoksissa varhaisesta mediakulttuurista lainatut keksinnöt ja arkaainen 3D-teknologia sekoittuvat ja kerrostuvat nykyajan kuvan toisintamisen menetelmiin. Kuva-aiheet liikkuvat kaksi- ja kolmiulotteisuuden välillä ja muuntuvat useista kuvakerroksista koostuvissa teoksissa pinnasta tilallisiksi.

Pia Kousa (s. 1977, Pertunmaa) on Espoossa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Kousa on valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Lahden Taideinstituutista sekä kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2008. Hän toimii opettajana Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa. Kousa on pohtinut teoksissaan erityisesti kolmiulotteista kuvaa sekä valokuvan, illuusion ja jäljittelyn suhdetta. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa sekä myös ulkomailla.

Galleria II
VESA VUORELA: Aika, paikka, tunnelma

Kuva: Vesa Vuorela

"Kuvien avulla pienetkin seikkailut ja matkat saavat merkityksen ja ikuisen jäljen.

Vapaa-ajalla viihdyn kameran kanssa ihmisten parissa, toreilla ja basaareissa. Hotellihuoneestakin löydän tunnelmaa enemmän kuin maisemista tai nähtävyyksistä.

Näyttelyni kuvat olen ottanut kaduilla, matkoilla ja kotona. Osan kuvista olen kuvannut filmille ja vedostanut kotipimiössä." Vesa Vuorela

Vesa Vuorela (s.1963, Orivesi) on mikkeliläinen valokuvaaja, joka työskentelee Länsi-Savo-lehdessä. Muutama vuosi sitten Vuorela alkoi kuvata myös filmille, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Vuorela kerää vanhoja kameroita ja kuvaa niillä vapaa-ajallaan, antaen vapauden taiteellisemmalle puolelleen. Kuvissa on leikkisyyttä, nuoren miehen kokeilunhalua, samaa tunneta, joka hänellä oli noin 40 vuotta sitten ladatessaan filmirullan kameraan ensimmäisen kerran. Tämä on Vuorelan ensimmäinen yksityisnäyttely.

Galleria III
HISTORIALLINEN MIKKELI: Mikkeli sodassa SA-kuvaajien otoksina

Kuva: sotilasvirkailija Lars Börje Johnsson, SA-kuva.

Galleria III:ssa on esillä Mikkeli - Kaupunki muutoksessa -kirjan kuvituksena käytettyjä SA-kuvaajien otoksia Mikkelistä talvi- ja jatkosodan ajalta. Päämajakaupungissa toimi useita SA-kuvaajia, joiden otoksia käytettiin tiedotuksessa.

Kuva: Hevonen pidetään liikkumatta köydellä. Mikkeli, Sairastalli 18.3.1943. Kuvaaja: sotilasvirkailija Lars Börje Johnsson, SA-kuva.

AIKAISEMMAT NÄYTELYT 2019

Sali
JOHANNA PAHALAHTI: Mummini Anja

"Kuinka moni on ”kotinsa vanki”? Mitä tämä tarkoittaa yksilön kannalta? Mitä on hyvä vanhuus? Onko laitos vai oma koti parempi? Mummini Anja (os. Frilander) synt.1929 Mikkelissä Puumalan Eteissaaressa, Anja sai aivoinfarktin kolme vuotta sitten. Olen kuvannut Anjaa kahden vuoden ajan. Haluan nostaa esille ajatuksia hyvästä vanhuudesta."

Johanna Pahalahti (s.1982 Jyväskylä) on freelance-valokuvaaja. Hän on dokumentoinut mm. Norjassa saattohoitokoti Stabekin elämää. Pahalahdelle myönnettiin 2019 Patricia Seppälän säätiön apuraha.

Galleria I
KIMMO RÄISÄNEN: Hetkeen ei ollut mitään

"Olen valokuvannut lapsuudenperhettäni ja kotipaikkaani 1980-luvun alusta lähtien. Kuvista koottu näyttely ja valokuvakirja Hetkeen ei ollut mitään on minulle myös surutyö, sillä isäni, äitini ja siskoni menehtyivät kuvausten aikana. Näyttelyn ja kirjan kautta pohdin elämän outoutta ja kuoleman luonnollisuutta.

”Valokuvaaminen on kuolemanpelkomme yksi ilmentymä – oman kuolemamme, omaistemme kuoleman. Voimaton yritys pysäyttää ajan vyöry”, kirjoittaa Juha Hurme kirjassani Hetkeen ei ollut mitään."

Kimmo Räisänen (s. 1961 Pieksämäen mlk) on helsinkiläinen Valokuvaaja. Lehtikuvauksen ohella hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä julkaissut valokuvakirjat Maan vetovoima (2001), Kansalaiset 2008) ja Hetkeen ei ollut mitään (2017).

Galleria II
JAANA KAUTTO: Yrjö

"Yrjö syntyi Sumiaisten Anttilan-talon kammarissakeväällä 1927. Tuossa talossa ja tilalla hän on asunut koko ikänsä sekä tehnyt elämäntyönsä maanviljelijänä ja sivutoimisena kanttorina.

Noille kulmille palasin minäkin kymmenen vuotta sitten alettuani rakentaa Anttilan naapuriin taloa, ajatuksena olla lähellä ja tukena iäkkäille vanhemmilleni. Ritva-äiti ei ehtinyt kotiani nähdä, mutta Yrjö-isän kanssa jaamme nyt päivittäin elämää samassa pihapiirissä.

Olen dokumentoinut vuosien varrella noita etupäässä hyvin arkisia ja polttopuukeskeisiä, mutta huumorin sävyttämiä, lämminhenkisiä touhujamme."

Jaana Kautto (s.1963 Sumiainen) on Lahden Muotoiluinstituutista valmistunut lehtivalokuvaaja ja valokuvataiteilija. Hänen teoksiaan on nähty lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Kautto kuvailee teostensa olevan pohdintoja totuudesta, kauneudesta ja hyvästä elämästä.

Aulagalleria
MATIAS LAMPINEN: Aikakone

"Olen harrastanut valokuvausta 6-vuotiaasta. Äiti antoi juhlissa kameran käteen, jotta aika ei olisi tullut pitkäksi.

Kesällä 2014 aloin kuvata kännykällä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Rakennukset ovat erityisesti kiinnostukseni kohde: autiotaloissa on merkkejä eletystä elämästä, funkkistalot ovat muuten vaan hienoja.

Tämän näyttelyn autiotalokuvat ovat parin vuoden ajalta. Olen kuvannut ne Joensuussa, Mikkelissä ja Turussa."

Matias Lampinen (s. 1998, Szczecin) on valokuvaajana itseoppinut. Parhaillaan hän opiskelee liiketalouden peruslinjalla Ammattiopisto Luovissa Joensuussa. Tämä on Matias Lampisen ensimmäinen yksityisnäyttely.

JUHA METSO
Tää menee näin

Iggy Pop, Flow-festivaali, Helsinki, 2016.

Näyttely - ja sen otoksista tehty kirja - keräsi yhteen Juha Metson valokuvia Sex Pistolsista Sanniin ja Iggy Popista Almaan. Mukana on ainutlaatuisia otoksia, kuten nuori J. Karjalainen Hanoi Rocks -fanipaidassa ja Juice Leskinen elämänsä loppusuoralla. ”Kuvissa näkyvät hullut vuodet ja myös niiden seuraukset”, Metso arvioi. ”Nyt musabisnes on kaikin tavoin siistimpää.”

Näyttelyn nimi tuli Pelle Miljoonalta, joka aloitti Olen kaunis -albumiversion sanoilla ”Hei älä tuu selittää mulle, kuuntele tää juttu, tää menee näin.”

Juha Metso (s. 1965, Kymi) on palkittu valokuvaaja, kuvataiteilija, mediataiteilija sekä äänitaiteilija. Työstään freelancekuvaajana hänet on palkittu mm. Vuoden lehtikuvaajana ja Vuoden reportaasikuvaajana, ja hänen näyttelynsä sekä Suomessa että ulkomailla ovat tuoneet hänelle paitsi näkyvyyttä myös ammatillista arvostusta.

TAINA VÄRRI
80-luvun Radio City 96,2

Radio Cityn päätoimittaja Juha Tynkkysen jouluateria studiossa 1986.

Vuonna 2018 helsinkiläinen Elävän musiikin yhdistys Elmu ry täytti 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Taina Värri toteutti yhdessä Lepakon aikalaisten kanssa sekä JOKES:n apurahan tuella kilon painoisen kirjan Miksei aina voi olla perjantai – 80-luvun Radio City 96,2 (broholmen13, 2018).

Elmun oma Radio City 96,2 aloitti toimintansa Lepakossa vuonna 1985. Värrin näyttely kertoi rockpainotteisen, kaupallisen radioaseman perustamisesta vallattuun taloon ja sen rajuista alkuvuosista tekijöidensä äänillä. Kuvissa esiintyvät olivat tuolloin nuoria radiolaisia, jotka ovat nykyisiä mediavaikuttajia.

Taina Värri oli 1980-luvun loppupuoliskolla yhtenä Imagen perustajana ”oravannahka” Imagen ja Radio Cityn välisessä mainoskaupassa. Värri kuvasi radion toimittajia Imagen sisäkannen mainoksiin ja Image sai radiomainosaikaa. Värri päätyi näin dokumentoimaan radion toimintaa valokuvaajaopintojensa lopputyönä ja kuvasi toimittajien työmuotokuvia pr-tarkoituksiin. Värri työskentelee vapaana valokuvaajana ja toimittajana, usein ulkomailla.

DERRICK FRILUND
Matkalla (kuvia Suomesta)

Matkalla, 1983.

Frilundin näyttelyn valokuvat oli kuvattu pääosin vuonna 1983, auton ja junan ikkunan läpi, toisinaan jopa tähtäämättä. Hänen ideanaan oli dokumentoida nopeasti ohikiitäviä näkymiä Suomesta ajaessani autoa tai matkustellessani junalla.

Frilund kertoi: "Valotusajan, aukon ja etäisyyden pidin valmiiksi säädettyinä vain nostaakseni kameran kohdetta päin. Sattumalle jätin tilaa. Materiaalia syntyi noin 40 filmirullaa. Koska aikaa on kulunut paljon kuvien ottamisajankohdasta, kuvat ovat myös kurkistus lähimenneisyyteen."

Derrick Frilund
(s. 1957, Helsinki) on Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1987 taiteen maisteriksi valmistunut helsinkiläinen, media-alalla pitkän työuran tehnyt valokuvaaja, kuvatoimittaja ja graafikko. Tämä on hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä. Näyttelyyn hän on saanut apurahan Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä JOKES:lta.

TIMO VILLANEN
Cheza halali! Pelaa rehdisti!

Tansania, 2015.


"Hiki valuu ja ajatus takkuaa. Koetan hakea kuvakulmaa, mutta ajatus ei tässä kuumuudessa kulje. Edessäni seisoo 16-vuotias Zumla. Hän on keskeyttänyt koulunsa tultuaan raskaaksi. Hän ei hymyile, seisoo vain ja katsoo kameraan. Meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta ymmärrämme toisiamme jotenkin, ja kuvaus onnistuu elekielen avulla. Hän katsoo rohkeasti kameraa ja on oma itsensä. Se on tunnuksenomaista kaikissa kuvaustilanteissa tällä matkalla. Ketään ei ujostuta.

Näyttelyn kuvat on otettu LiiKettä konteissa – 15 vuotta liikuntaa ja kehitystä -kirjaa varten. Seurasin suomalaisen avustusjärjestö Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry:n toimintaa Kaakkois- ja Etelä-Tansaniassa parin viikon ajan kirjailija Mika Wickströmin kanssa syksyllä 2015. Kuljimme avustustyöntekijöiden ja Suomesta lähetetyn lahjoituskontin matkassa Dar es Salaamista Lindiin ja sieltä Mtwaraan, aina Mosambikin rajapyykeille saakka."

Timo Villanen (s.1968 Rämmen, Ruotsi) on Lahden Muotoiluinstituutista valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja. Valokuvaajan uransa hän aloitti Helsingin Sanomien kesäkuvaajana Oulun aluetoimituksessa 1996. Tämän jälkeen tie vei uutis-, mainos- ja teollisuuskuvausten kautta A-lehtiin. Matkan varrella on syntynyt valokuvia kummallisista ja vähemmän kummallisista asioista, ihmisistä, paikoista ja lisäksi neljä kirjaa.