Tervetuloa vierailulle Mikkelin valokuvakeskukselle

Mikkelin valokuvakeskus on monipuolinen, valokuvataiteeseen erikoistunut taidekeskus ja museo, joka sijaitsee kauniissa suojelurakennuksessa lyhyen kävelymatkan päässä Mikkelin torilta. Keskuksella on viisi galleriatilaa: Galleriat I–III, Aulagalleria ja Sali. Mikkelin valokuvakeskus kuuluu Suomen Museoliittoon.

Aukioloajat

ke–pe klo 11–17, la klo 11–15
su–ti suljettu
Liikuntaesteetön

Invahissi

Yhteystiedot

Mikkelin valokuvakeskus
Puistokatu 3
50100 Mikkeli
Puh. 045 1494866
info [at] mikkelinvalokuvakeskus.fi

Pääsymaksu

Taidetta elämään!

Vapaa pääsy syyskaudella 2022.

Pääsymaksuttomilla kausilla keskus tuo taiteen kautta matalalla kynnyksellä hyvinvointia elämään.

Meillä käy Museokortti.

Turvallisesti museoon

Yleisömme turvallisuus on Mikkelin valokuvakeskukselle tärkeää.

Keskuksella on yleisölle käsihygieniapisteet ja asiakaspalvelupisteessä on pleksi.

Noudatamme laajoja turvavälejä galleriatiloissa, joita on yhteensä 190 neliötä yhdessä kerroksessa.

MEDIALEIRI NUORILLE – Urbaaneja havaintoja kännyköillä
24.–28.10.2022

Keskus järjestää nuorille valokuvaukseen keskittyvän medialeirin koulujen syysloman aikana. Viikon aikana tehdään kännyköillä havaintoja ja tuotetaan kuvista näyttely, joka on auki yhden illan perjantaina 28.10.2022 klo 17–24, jolloin Mikkelissä järjestetään Museoiden Yö -tapahtuma.

Yhteistyökumppanimme

Luotettavia tulostusmateriaaleja ja -laitteita jo kaksi vuosikymmentä.

Näyttelyohjelma 2022

20.1.–12.3.2022 *

Sali, Aula, Galleriat I ja II: Olli Jaatinen: Linnun silmin - Ilmakuvia Mikkelistä (keskuksen tuotanto)
Galleria III: Kuvajournalismi 2020 -installaatio (Suomen kuvajournalistit ry)

17.3.–7.5.2022 **
Sali, Aula, Galleriat I, II ja III: Tero Puha

19.5.–4.6.2022
Sali ja Aula: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana
Galleria III: Paavo Jussi-Pekan ja Erkki Kakkosen ilmakuvia

9.6.–20.8.2022
Sali, Aula, Galleria I: Dokumenttikuva nyt! (Jaakko Avikainen, Rio Gandara, Ella Kiviniemi, Juhani Niiranen, Timo Pyykkö, Liisa Takala)***
Galleria II: Pekka Sipilä: Sodanvastaisia pilapiirroksia***
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana ***

1.9.–15.10.2022 **
Sali & Aulagalleria: Touko Hujanen: Lantun henki ***
Galleria I: Martti Matilainen: Takaisin luontoon ***
Galleria II: Kapa: Päiväkirjamerkintöjä ***
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana ***

3.11.–10.12.2022 **
Sali ja Aula: Marja Söderlund
Galleriat I & II: Anne Kalliola/Päivi Röppänen: Entä jos
Galleria III: Keskuksen valokuvakokoelmat
___

* Keskus aloitti näyttelykautensa 2022 avaamalla ainutlaatuisen ja monipuolisen näkymän paikalliseen ympäristöön ennen julkaisemattomilla ilmakuvilla ja suurina vedoksina Mikkelistä.
Galleriassa III oli esillä suomalaisten kuvajournalistien parhaimpia valokuvia Kuvajournalismi 2020 -kilpailusta digitaalisena installaationa.
Kestävän kehityksen ylläpitäminen edellyttää sekä paikallisidentiteetin tuntemista, että yhteisen maailmamme, muutosten ja visuaalisen kulttuuriperinnön ymmärtämistä.
Näyttelyiden ajan järjestettiin myös videostriimeinä Mediakasvatuksen kulttuuripolku Mikkelin yläkoulujen kasiluokkalaisille.

** Taidetta elämään - pääsymaksuton kausi.
Pääsymaksuttomilla kausilla keskus tuo taiteen ja kulttuurin kautta matalalla kynnyksellä hyvinvointia elämään.

***Nämä on meidän näyttelyt Nro. 277–280.


NÄYTTELYMME NYT

Touko Hujanen: Lasse Nordlund ja Maria Dorff rakentavat Omavaraopistoa Valtimolle. Maria ja Justus illallisella. 2018.

Touko Hujanen
LANTUN HENKI

1.9.–15.10.2022

Lasse Nordlund ja Maria Dorff ovat perustaneet Valtimolle Omavaraopiston. Touko Hujanen on seurannut perheen elämää omavaraistaloudessa ja opiston syntyä vuodesta 2018 lähtien. Lantun henki -näyttely kokoaa yhteen kuvia perheen arjesta (2018), Omavaraopiston talkoista (2018–2020) ja Omavaraopiston ensimmäiseltä vuosikurssilta (2021).

Touko Hujanen (s. 1986, Tampere) on reportaasiin erikoistunut, kansainvälisesti palkittu kuvajournalisti. Hän työskentelee suomalaiselle ja ulkomaiselle medialle, julkaisee sanomalehtiteosta, opettaa kuvajournalismia sekä tekee kirjoja ja näyttelyitä.


Martti Matilainen: Takaisin luontoon, 2018.

Martti Matilainen
TAKAISIN LUONTOON

1.9.–15.10.2022

Teossarjani Takaisin luontoon käsittelee maaseudun katoavia pieniä kyliä sekä yksittäisiä maatiloja ja taloja. Aihe on minulle siksi läheinen, koska kuljen metsissä koirieni kanssa päivittäin ja teossarjan koko idea ja tunnelma on syntynyt siellä. Se on omien kokemusten ja muistikuvien synnyttämä kokonaisuus, mutta silti todellisuutta. Tämä on lisääntyvässä määrin osa nykyistä suomalaista maalaismaisemaa. Kauan sitten korpeen raivatut pientilat ja muut asumukset katoavat taas takaisin luontoon.

Martti Matilainen ( s. 1948, Helsinki ) on Suomen Taideakatemian koulusta kuvanveistäjäksi valmistunut pieksämäkeläinen kuvataiteilija, joka viime vuosina on tehnyt etupäässä valokuvataidetta. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea ja osallistunut kotimaassa ja ulkomailla yhteisnäyttelyihin ja taidekilpailuihin, joista on saanut useita palkintoja (mm. Fotofinlandia-finalisti 2016). Matilaisen kuva-aiheet ovat monipuolisia, joskus hieman kantaa ottavia ja niiden keskeisenä aiheena on yleensä ihminen.


Kapa: Päiväkirjamerkintöjä, 2019.

Kapa
PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ

1.9.–15.10.2022

Näyttelyni koostuu kahdesta sarjasta: Osasto 5 on osa sarjasta, jonka kuvasin sairaalassa ollessani kaksi kuukautta letkuissa epäonnistuneen lonkkaleikkauksen jälkeen; Päiväkirjamerkintöjä on syntynyt eri aikoina ja eri paikoissa kokemieni maisemien tulkintojen pohjalta.

Kapa [Martti Kapanen] (s.1949, Suolahti) on valmistunut Lahden taideteollisesta oppilaitoksesta (nyk. LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti) vuonna 1975. Useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke 2012. Iän karttuessa kirveen terä on tylsistynyt ja tilalle tullut seesteinen, hiljaisempi esteettisyys, “antaa nuorison huutaa”.


Millerit: Kolme sillalla, noin 1910.

INKILÄNHOVIN ELÄMÄÄ 1900-LUVUN ALUSSA
Millerin sisarusten kuvaamana

1.9.–15.10.2022

Juvalaisen Inkilän kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Tuolloin seutua kutsuttiin Laihaniemeksi. Inki-niminen mies oli se, joka tarinan aloitti: vuonna 1572 Ingilässä mainitaan olleen kolme hevosta, kolme lehmää, seitsemän lammasta ja vuohi. Perinne on säilynyt.

Vuosisatojen kuluessa Inkilänhovi on vaihtanut omistajaa useaan otteeseen. Pistooliseppä Tuomas Juhonpoika isännöi tilaa 1600-luvulla. Hän jätti jälkeensä tilalle yhä käytössä olevan nimen Sepänniemi.

Suuren Pohjansodan aikaan 1700-luvun alussa isännyyden jakoivat Tawastin veljekset, joiden elämää sävyttivät useat seikkailut, sotavankeudet, pakenemiset ja niistä seurannut sankaruus. Heidän sisarensa Kristina Tawast avioitui liivinmaalaisen Kristian Wahlin kanssa. Arvellaan, että Wahl olisi tuonut Balttiasta hernelajikkeen, joka tunnetaan Lundin geenipankissa nimellä ”Inkilän herne”.

Inkilän suuri nousukausi koettiin Poppius-suvun aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkuvuosina. Poppiukset olivat juvalaista pappissukua ja omistivat myös Vehmaan kartanon.

Poppiuksen perikunnalta kartanon osti 1847 kersantti Karl Miller, jonka suvun omistuksessa kartano oli 1970-luvulle saakka, jolloin Martti ja Annukka Talvela ostivat tilan. Inkilänhoviin tehtiin mittava peruskorjaus vuosien 1979–81 aikana. Talveloiden kiinnostus ekologiseen viljelyyn heräsi niinä vuosina, jolloin perhe asui Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, josta ekoajattelu alkoi levitä myös Suomeen.

Martti Talvelan kuoltua vuonna 1989 kartanon omistaa Talveloiden tytär Johanna miehensä Severi Hirvosen kanssa. Elinkeinona on luomuveljely ja lammastalous.

Valokuvaus kehittyi merkittäväksi tallennusmuodoksi Millerin suvun aikakaudella. Inkilänhovin jäämistö käsittää parikymmentä kuva-albumia ja tuhansia kuvia. Nyt esillä olevaan näyttelyyn on valikoitunut kuvia vain muutamasta albumista, jotka ovat Ella, Hugo ja August (Atte) Millerin kokoamia. Tarkkaa selvyyttä ei ole siitä, mitkä noiden albumien otokset ovat kenenkin näppäilemiä. Näin ollen tässä näyttelyssä voi olla mainitun kolmikon lisäksi useammankin Millerin otoksia.

Millerien valokuvien aiheet ovat yhtäältä perhealbumeissa yleisesti nähtyjä tilannekuvia, toisaalta ne kertovat kuvaajan pyrkimyksistä synnyttää jotakin klassista – elettiinhän tuolloin Suomen taiteen kultakautta, eivätkä Milleritkään ole voineet välttyä näkemästä Albert Edelfeltin tai Akseli Gallen-Kallelan maalauksia.

Näyttelyn kuvat ovat peräisin Johanna Hirvosen/Inkilänhovin, Heikki Millerin, Risto Millerin ja Torsti Millerin kokoelmista.

Näyttelyn on kuratoinut ja toteuttanut Mikkelin valokuvakeskuksen taiteellinen johtaja TaM Olli Jaatinen.

AIKAISEMPIA NÄYTTELYITÄMME

Timo Pyykkö: Jussi Halla-aho eduskunnassa, 27.2.2020.

Dokumenttikuva NYT!
Jaakko Avikainen, Rio Gandara, Ella Kiviniemi, Juhani Niiranen, Timo Pyykkö, Liisa Takala

9.6.–20.8.2022

Dokumenttikuva NYT! on valokuvataiteilija Olli Jaatisen (s. 1960, Mikkeli) kuratoima näyttely, jossa on esillä kuuden lehtikuvaajan tuotantoa. Tämä näyttely on jatkoa Jaatisen vuonna 2005 kokoamalle Arkemme kuvittajat -näyttelylle, josta mukana ovat Juhani Niiranen, Timo Pyykkö ja Liisa Takala. Heidän lisäkseen ”uusina” esiintyvät Jaakko Avikainen, Rio Gandara ja Ella Kiviniemi. Näyttelyä on tukenut Journalistisen kulttuurin edistämissätiö JOKES.

Jaakko Avikainen (s. 1959, Varkaus) aloitti Lehtikuvaajan taipaleensa Savon Sanomissa 80-luvun alussa. Teki merkittävimmän uransa Helsingissä kuvatoimisto Lehtikuvan palveluksessa, jossa oli myös useasti palkittu. Lopetti uransa Länsi-Savo lehdessä 2021. Eläkkeellä.

Rio Gandara (s. 1977, Bandung, Indonesia) on saanut valokuvaajan oppisopimuskoulutuksen Timo Junttilan Studiolla 2007–2009. Vuodet 2010–2013 hän toimi freelance-kuvaajana, vuodesta 2013 lähtien Helsingin Sanomissa. Tunnustuksia mm. Vuoden urheilukuva (Suomen kuvajournalistit ry) 2018 ja Patricia Seppälän säätiön kuvajournalistipalkinto 2022.

Ella Kiviniemi (s. 1991, Helsinki) on valokuvaaja ja elokuvantekijä. Hän on opiskellut kuvajournalismia Tampereen yliopistossa 2011–17 ja Tanskassa 2015–16. Tällä hetkellä Kiviniemi opiskelee Aalto-yliopistossa valokuvataiteen maisteriohjelmassa, sivuaineenaan elokuvaleikkaus. Hän on toiminut lehtikuvaajana mm. Aamulehdessä, Keskipohjanmaa-lehdessä ja Helsingin Sanomissa. Kuvajournalismikilpailussa 2021 Kiviniemi palkittiin Vuoden Reportaasi -tunnustuksella.

Juhani Niiranen (s. 1959, Ylöjärvi) on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri (Turun yliopisto, 1990). Valokuvaaja-artenomin tutkinnon hän sai Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 1995. Niiranen on toiminut Helsingin Sanomien valokuvaajana vuodesta 2006 lähtien.

Timo Pyykkö (s. 1973 Imatra) on Helsingissä asuva aikakauslehtikuvaaja. Lahden Muotoiluinstituutista valmistumisen jälkeen (1999) hän on työskennellyt A-lehdet Oy:ssä, ensimmäiset 14 vuotta Apu-lehdessä. Kuvaajan työ on jo useita vuosia sisältänyt myös videokuvauksen ja -editoinnin. Uran aikana Pyykön työtä on palkittu mm. Kuvajournalismikilpailussa ja Vuoden aikakauslehtikuvaajan tittelillä.

Liisa Takala (s. 1966, Mäntyharju) on Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 1994 valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja, joka on valokuvannut Helsingin Sanomille ja useille aikakausjulkaisuille ja työskennellyt kuvatoimittajana Yleisradiossa. Hän on myös vieraillut opettamassa henkilökuvausta Tampereen yliopistossa. Takala on palkittu muun muassa Vuoden lehtikuvajaana. Takala kuuluu Vapaat naiset -ryhmään, joka on syksyllä 2017 julkaissut Kaupunkisaunoja-kirjan (Gummerus).

Kuvateksti

Pekka Sipilä
SODANVASTAISIA PILAPIIRROKSIA

9.6.–20.8.2022

Pekka Sipilä (s. 1964, Hattula) on Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja. Hän on tehnyt töitä kuvatoimittajana ja graafikona. Keväällä 2022 hän alkoi tehdä sotaa vastustavia pilapiirroksia reaktiona Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.

Erikoispoliisioperaatio: 13.3.2022 Mielenosoitukset rauhan puolesta taltutettiin Venäjällä poliisivoimin. Voimaan astui laki, jonka perusteella sodan vastustamisesta voi saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen


Paavo Jussi-Pekka: Kaihunharju, Mikkeli, 1980-luku.

Paavo Jussi-Pekan ja Erkki Kakkosen ilmakuvia

19.5.–4.6.2022

Paavo Jussi-Pekka (1936–2014) hankki lentäjän pätevyyden vuonna 1970. Hän teki ilmakuvia useille toimeksiantajille, muun muassa kaupunki- ja tiesuunnittelulle, Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirille, arkkitehtitoimistoille ja metsätilanomistajille. Jussi-Pekka osallistui myös Saimaan vesialueen norppalaskentaan.

Lentämisen ohella Jussi-Pekka toimi Mikkelin lentokentän lennonvarmentajana ja lentoaseman päällikkönä.

Valokuvaus oli Jussi-Pekalle harrastus, jonka hän hallitsi hyvin. Ilmakuvaus on vaativa valokuvauksen osa-alue. Paavo lensi yksin ja kuvasi käsivaralta, koska koneen tärinä olisi aiheuttanut jalustaa käytettäessä epäterävyyttä.

Vielä 1990-luvulla suurin osa ilmakuvauksista oli luvanvaraista. Tiettyjen kohteiden – kuten siltojen ja rautateiden – kuvaamiseen piti olla Ilmailuhallituksen operatiivisen osaston kirjallinen lupa.


Sanomalehti Länsi-Savon pitkäaikainen valokuvaaja, toimittaja ja päätoimittaja Erkki Kakkonen (1925–2014) aloitti kuvaajana Mikkelin Sanomissa 50-luvun alussa. Aluksi hänen kiinnostuksensa kohdistui urheilukuvaukseen. Koska urheilua oli yleensä vain viikonloppuisin, alkoi Erkki kuvata arkena ”päivän kuvia”: ensilumi, jäiden lähtö, kesäinen mattopyykki joella. Kakkosesta tuli Länsi-Savon päätoimittaja vuonna 1976, jolloin kuvaaminen jäi talon nuoremmille kuvaajille.

Nyt esillä olevan videoinstallaation ilmakuvat on kuvattu 1960-luvulla 6x6-mustavalkofilmille ja ne on digitoitu Mikkelin valokuvakeskuksella syksyllä 2020 Mikko Mäkeläisen toimesta.

Erkki Kakkosen perikunta on lahjoittanut Erkin kuvallisen jäämistön Mikkelin valokuvakeskukselle.

Tero Puha: Autopsy of Love, 2002.

TERO PUHA
Two Divided by Zero – Valokuvateoksia ja lyhytelokuva vuosilta 2002–2022

17.3.–7.5.2022

Useat meistä riippumattomat, satunnaiset tekijät määrittelevät minne ja millaisiksi ihmisiksi synnymme tähän maailmaan. Jokainen meistä on uniikki yksilönsä. Emme pysty muistamaan syntymäämme, mutta pystymmekö joskus aikanaan tiedostamaan juuri kuolleemme?

Näyttelyn nimi viittaa matemaattiseen yhtälöön, jonka tuloksena on ‘ääretön’ tai ‘virhe’. Sillä viitataan myös eräänlaiseen tasapainoon tai sen mahdottomuuteen.

Onko kehoissamme asuva tietoisuus ainutlaatuista? Pystymme kloonaamaan ainetta: lihaa ja kudosta. Mutta voisiko myös sielun kloonata? Entä onko sielulla sukupuoli? Fyysisessä kehossa meitä määrittää lähtökohtaisesti biologinen sukupuoli. Voimme hyväksyä, torjua tai kyseenalaistaa sen. Halutessamme voimme pyrkiä korjaamaan sen sisäistä olemustamme vastaavaksi.

Näyttelyn kuvat ovat syntyneet näiden pohdintojen tuloksena vuosina 2005-2022. Teemaa tukee myös vuonna 2019 valmistunut lyhytelokuva ‘Original’

Tero Puha (s. 1971) on monialainen kuvataiteilija, jonka pääasiallisia medioita ovat valokuva, video, elokuva, digitaalinen taide sekä performanssi. Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti ja niitä on useiden museoiden kokoelmissa kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa ja Espoon modernin taiteen museossa.

Puha on valmistunut valokuvataiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000. Vuonna 2014 hän sai valokuvataiteen valtionpalkinnon ja vuonna 2019 Nurmijärven kunnan kulttuuripalkinto Konstiniekan. Tällä hetkellä Puha työskentelee Suomen kulttuurirahaston kolmevuotisen apurahan tukemana. Taiteilija kiteyttää työskentelynsä ydinteemaa: Identiteettiä ja elämän tarkoitusta etsivän nykyihmisen pyrkimykset löytää tasapaino luonnollisen ja luonnottoman välillä luovat väistämättä paineita ja ristiriitoja. Nämä paradoksit toimivat kimmokkeina hänen teoksilleen.

Olli Jaatinen: Jurassic Rock, Kenkäveronniemi, Mikkeli, 10.8.2014.

LINNUN SILMIN - ILMAKUVIA MIKKELISTÄ
Olli Jaatinen

20.1.–12.3.2022

Mikkeliä ovat vuosikymmenten saatossa ilmasta kuvanneet paikallisista ainakin Väinö Bremer, Erkki Kakkonen ja Paavo Jussi-Pekka. He ovat kaikki olleet rutinoituneita lentäjiä ja yleensä he ovat kuvatessaan lentäneet yksin. Ennen muuttoaan Ristiinan Honkaharjun tilalle vuonna 1933 oli Väinö Bremer juuri tehnyt yksinlennon Maapallon ympäri Junkers-koneellaan, joka roikkuu tänä päivänä Helsinki-Vantaan lentoaseman lähtöaulan katossa.

Toimitin lentäjä Paavo Jussi-Pekan otoksista vuonna 2012 kirjan nimeltään Ilmakuvia Mikkelistä. Välttääkseni käyttämästä samaa nimeä päädyin lisäilmaukseen ”linnun silmin”. Se kertoo mielestäni siitä tunteesta, kun olet noussut siiville, irronnut maankuoresta ja liitelet arjen yläpuolella tuhannen jalan korkeudessa. Se taika, kun olet poistunut normaalista olotilastasi ja tarkkailet näkymiä uusin silmin. Linnun silmin. Kuinka lumoavaa!

Koska minulla ei ole lentolupakirjaa, olen turvautunut Mikkelin ilmailuyhdistyksen palveluihin: yhdistyksen puheenjohtaja Kai Vana on lennättänyt minua kahdesti vuosina 2014 ja 2015. Toimitin silloin tulevaa Mikkeli - Kaupunki muutoksessa -kirjaa, johon otoksiani päätyi muutamia. Tässä näyttelyssä aiemmin näkemättömiä kuviani on parisenkymmentä. Suurissa vedoksissa riittää yksityiskohtia. Käynnissä on niin viitostien parannustyöt kuin myös Jurassic Rock -tapahtuma Kenkäveronniemessä.

Ilmakuvissa on se mielenkiintoinen piirre, että uusi näkökulma tuttuun kaupunkiin tekee näkyväksi asioita, joita ei sammakkoperspektiivistä tule huomioineeksi. Katselen näitä kuvia tuoreesti ja vähän samalla tavalla kuin kaava-arkkitehti, jolle vastaava näkökulma on arkipäivää. Kaava ei kuitenkaan Mikkelissä tarkoita vain ruutukaavaa vaan monia tielinjoja on vedetty ainakin näennäisesti vapaalla kädellä.

Olli Jaatinen (s. 1960, Haukivuori) on pitkän linjan mikkeliläinen valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Kymmenien näyttelyiden lisäksi hän on viimeisen viidentoista vuoden aikana keskittynyt kuvateosten tekoon, joita hän on tehnyt jo kuusitoista. Työn alla on lukuisten omien kirjojen lisäksi laaja kuvateos puumalalaisen valokuvaaja Leo Montosen (1905–1968) tuotannosta. Jaatinen on Valokuvataiteilijoiden Liitto ry:n kunniajäsen.

Silja Viitala: Keskustan sääntömääräinen puoluekokous, Ouluhalli, Oulu 2020

KUVAJOURNALISMI 2020
Suomen kuvajournalistit ry


Suomen vanhin ja ainoa kuvajournalismin ja dokumentaarisen kuvan kilpailu kokoaa yhteen vuoden parhaimmat kuvat: tärkeimmät ja merkityksellisimmät uutistapahtumat sekä dokumentaarisen kerronnan kirkkaimmat helmet.

Voittajien lisäksi näyttelyyn on poimittu myös laajemmin kilpailukuvia esittelemään suomalaisten kuvajournalistien ja dokumentaristien työn koko kirjoa. Aiemmin Vuoden Lehtikuvat -nimellä tunnetun kilpailun järjestää Suomen Kuvajournalistit ry. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1962. Kuvajournalismi 2020-kilpailuun osallistui 81 kuvaajaa 1981 kuvalla, jotka tarjoavat läpileikkauksen viime vuoden tapahtumista.

”Poikkeuksellinen vuosi näkyi kilpailukuvissa aihevalintoina, symboleina ja kuvaustavan muutoksena. Pandemia on tuonut lukuisia haasteita ja rajoituksia myös kuvajournalistien ja dokumentaristien työhön. Kuvaajat ovat löytäneet näissä vaikeissa olosuhteissa omat tapansa luoda vaikuttavia ja kiinnostavia valokuvia, jotka jäävät dokumenteiksi merkittävästä ajanjaksosta ja sen mukanaan tuomista muutoksista”, toteaa Suomen kuvajournalistit ry:n puheenjohtaja Antti Yrjönen.

Voittajat valitsi riippumaton tuomaristo, johon kuului valokuvatutkija- ja kuraattori Riitta Raatikainen, käsikirjoittaja-ohjaaja Aino Suni ja professori Anna-Kaisa Rastenberger.

Vuoden lehtikuva on Silja Viitalan kuva Keskustan puoluekokouksesta Oulussa. Tuomaristo kommentoi kuvaa seuraavasti:

"Kuvaaja kertoo vähäeleisesti, kuinka korona vaikuttaa arkeemme. Pelkistetyssä kuvassa yksityiskohdat keskustelevat keskenään ja muodostavat ajankuvaa. Kuva yhdistää hauskalla tavalla historiaa ja hetkellisyyttä. Joskus eleetön kuva voi kertoa peremmin kuin toiminnallinen kuva. Huumori on lehtikuvan tärkeä mauste ja tässä kuvassa sitä on."

Näyttelyt 2021

8.1.–13.2.2021
Sali ja Aulagalleria: Taneli Eskola
Galleriat I ja II: Martti Jämsä
Galleria III: Historiallinen Mikkeli -kokoelmat

18.2.–8.5.2021
Sali ja Aulagalleria: Pave Maijanen
Galleria I–III: Pave Maijasen muistonäyttely

10.6.–7.8.2021
Sydämeni Saimaa: Kuva ja kulttuuriperintö
Kesänäyttely, kaikki galleriat, keskuksen oma tuotanto

26.8.–25.9.2021
Sali ja Aulagalleria: Muotokuvan koelaboratorio:
Eriksson, Pimenoff, Romppanen, Saksa, Vera
Galleria I: Heidi Kirjavainen
Galleria II: Simo Ripatti
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

30.9.–5.11.2021
Sali: Heli Kaskinen
Galleria I & II: Jenni Haili
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

11.11.–11.12.2021
Sali: Niina Vehmaa
Galleriat I & II: Henrik Duncker
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

Esimerkkejä näyttelyistä 2021

Heli Kaskinen: Connecting The Dots (detalji), 2021.

ONE DOT RULES THEM ALL
Heli Kaskinen

Kuva kertoo usein tarinan, mutta harvoin tulee ajatelleeksi sitä, että jokaisen tarinan takaa löytyy aina toinen tarina, toinen kohtalo.

One Dot Rules Them All on käsitteellisistä valokuvateoksista muodostuva kokonaisuus, joka tarkastelee tekstiä ja löydettyjä valokuvia yhdistämällä elämän erilaisia kipupisteitä humoristisesta näkökulmasta. Kokonaisuutena näyttelyn teoksia yhdistää joko konkreettinen tai käsitteellinen piste, kuten kameran linssi tai katkeamispiste. Erilaiset pisteet pyrkivät johdattelemaan katsojan kuvapinnan toiselle puolelle kohti yksityisiä kokemuksia, tunteita ja ajatuksia sekä kertomaan hieman toisenlaista tarinaa kuin sen, minkä ensisilmäyksellä saatamme nähdä. Teoksista avautuvat tunteet ja tarinat ovat yhtä aikaa fiktiivisiä sekä tosia.

Heli Kaskinen (s. 1981, Järvenpää) on kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa humoristisen ja käsitteellisen valokuvan parissa. Työskentelyssään Kaskinen yhdistelee toisiinsa leikkisästi ja oivaltavasti tekstiä, löydettyjä valokuvia ja objekteja. Hänen teoksensa ammentavat itsereflektiosta ja ne käsittelevät usein elämän varjoalueita ainutlaatuisella ja tunnistettavalla otteella. Kaskinen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2017. Parhaillaan hän viimeistelee taiteen maisterin tutkintoaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, Espoossa. Kaskisen teoksia on ollut esillä niin Suomessa kuin myös ulkomailla.

Jenni Haili: Syntyjä syviä, 2021.

SYNTYJÄ SYVIÄ
Jenni Haili

Syntyjä syviä ammentaa aiheensa eri kansojen luontomytologioista. Tuonpuoleisella on oma topografiansa, jumalat asuvat vuorilla, haltiat metsässä tai vesistöissä. Oikeastaan kaikki keskeiset myyttiset tapahtumat ja toimijat ovat paikallistuneet luontoon. Näyttelyn kuvat on vedostettu 1860– ja 70-luvuilla laajasti käytössä olleella märkälevytinatypiamenetelmällä. Tinatypia on suorapositiivivalokuva, jossa mustattu metallilevy (näyttelyssä mustaksi elaksoitu alumiini) herkistetään juuri ennen kuvan valottamista ja kehitetään heti tämän jälkeen.

Jenni Haili (s. 1980, Helsinki) on Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Valokuvataiteen koulutusohjelmasta valmistunut kuvataiteilija. Hän työskentelee monien tekniikoiden parissa, kuitenkin pohjaten työnsä useasti valokuvaan. Viime vuosina hänen kiinnostuksenkohteenaan on ollut valokuvauksen alkumetrit niin estetiikan, aiheiden kuin menetelmien kautta. Hailin teoksia on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Haili työskentelee taiteellisen työn ohessa tuntiopettajana Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Veikko Salmela: Lapset ovat liftanneet tukkilautalle. Annilanselkä, Mikkeli, noin 1960.

SYDÄMENI SAIMAA
Kuvia keskuksen kokoelmista

Sydämeni Saimaa oli koottu keskuksen kokoelmista, joissa on paljon eteläsavolaisten valokuvaajien otoksia yli sadan vuoden ajalta. Tämä näyttely keskittyi Mikkelin, Ristiinan, Anttolan ja Puumalan vesistöjen alueella otettuihin kuviin.

Näyttely avasi näkymän nostalgiseen, ikuiseen kesään Saimaalla. Näyttelyssä oli mukana viiden kuvaajan kuvia. Näyttelyn kuvat oli jäljennöskuvattu, käsitelty ja vedostettu nykyaikaisin menetelmin Mikkelin valokuvakeskuksella Olli Jaatisen ja Mikko Mäkeläisen toimesta.

Erkki Kakkonen (1925–2014) aloitti kuvaajana Mikkelin Sanomissa 50-luvun alussa. Kakkosesta tuli Länsi-Savon päätoimittaja vuonna 1976. Tässä näyttelyssä Kakkoselta on esillä muun muassa Erään laivamatkan kuvaus.

Leo Montonen (1905–1968) syntyi Puumalan saaristossa, jossa hän asui koko elämänsä ajan. Montonen aloitti valokuvaamisen 18-vuotiaana vuonna 1923. Hän toimi matkakuvaajana lähinnä kesäisin, Saimaan saaristoa kierrellen. Montosen kuvallinen jäämistö käsittää lähes tuhat lasinegatiivia ja pari tuhatta vedosta.

Veikko Salmela (1930–2016) oli mikkeliläinen kivimies ja valokuvaaja. Salmela oli kansallisellakin tasolla menestynyt meloja sekä retkeilijä. Nämä harrastukset näkyvät hänen kuvissaan.

Lahja Sihvonen (1892–1967) – ja sittemmin hänen poikansa Kalervo Sihvonen (1918–1973) – piti Puumalassa valokuvaamoa 1920-luvulta lähtien. Lahja oli keskittynyt studiokuvaukseen, jota Kalervokin luonnollisesti teki. Kalervo on kulkenut kameroineen myös pitkin pitäjiä, kuvaten arkisia tilanteita ja vapaa-ajanviettoa.

Kuva: Kalervo Sihvonen 1958–59.

SYDÄMENI SAIMAA
Kesänäyttely, kuvia keskuksen kokoelmista

Mikkelin valokuvakeskuksen kesänäyttely Sydämeni Saimaa oli koottu pääosin keskuksen kokoelmista, joissa on paljon eteläsavolaisten valokuvaajien otoksia yli sadan vuoden ajalta. Kesänäyttely keskittyi Mikkelin, Ristiinan, Anttolan ja Puumalan vesistöjen alueella otettuihin kuviin.

Näyttely avasi kulttuurihistoriallisen näkymän kesäpäivien viettoon ja elämänmenoon Saimaalla ja Saimaan saaristossa. Näyttelyssä oli esillä muun muassa juhannuksen viettoa, Puumalan pitäjää, tukkilauttojen uittoa ja Saimaan laivaliikennettä. Näyttelyn rungon muodostivat puumalalaisen Valokuvaamo Sihvosen sekä mikkeliläisen Erkki Kakkosen valokuvat. Näyttelyssä oli mukana kuusi valokuvaajaa ja yksi kaitaelokuvaaja.

Suurin osa näyttelyssä olevista vanhoista valokuvista jäljennöskuvattiin, käsiteltiin sekä vedostettiin nykyaikaisin menetelmin Mikkelin valokuvakeskuksella Olli Jaatisen ja Mikko Mäkeläisen toimesta.

Näyttelyssä oli esillä teoksia seuraavilta tekijöiltä:

Erkki Kakkonen (1925–2014) aloitti kuvaajana Mikkelin Sanomissa 1950-luvun alussa. Kakkosesta tuli Länsi-Savon päätoimittaja vuonna 1976. Näyttelyssä Kakkoselta oli esillä muun muassa Erään laivamatkan kuvaus.

Leo Montonen (1905–1968) syntyi Puumalan saaristossa, jossa hän asui koko elämänsä ajan. Montonen aloitti valokuvaamisen 18-vuotiaana vuonna 1923. Hän toimi matkakuvaajana lähinnä kesäisin 1920- ja 1930-luvuilla, Saimaan saaristoa kierrellen. Montosen kuvallinen jäämistö käsittää lähes tuhat lasinegatiivia ja pari tuhatta vedosta.

Jouko Palonen (1913–2012) toimi oppikoulun rehtorina ja historian opettajana Helsingissä. Valokuvaus oli yksi hänen monista harrastuksistaan. Näyttelyssä oli esillä Jouko Palosen kaitafilmi 1960-luvun Anttolasta, jossa Palosen perheellä oli kesäpaikka Sappulanselän rannalla.

Veikko Salmela (1930–2016) oli mikkeliläinen kivimies ja valokuvaaja. Salmela oli kansallisellakin tasolla menestynyt meloja sekä retkeilijä. Nämä harrastukset näkyivät hänen kuvissaan.

Lahja Sihvonen (1892–1967) - ja sittemmin hänen poikansa Kalervo Sihvonen (1918–1973) - piti Puumalassa valokuvaamoa 1920-luvulta lähtien. Lahja oli keskittynyt studiokuvaukseen, jota Kalervokin luonnollisesti teki. Kalervo on kulkenut kameroineen myös pitkin pitäjiä, kuvaten arkisia tilanteita ja vapaa-ajanviettoa.

Juha "Norppa" Taskinen (s. 1958, Sääminki) on dokumentaristi, luontokuvaaja ja -kirjailija. Työssään hän on erityisesti keskittynyt saimaannorppaan ja Saimaan järviluontoon.

Pave Maijanen: Kuva & Valo
Pave Maijasen muistonäyttely

Pave Maijanen kirjoitti syksyllä 2020 saatesanat näyttelyynsä:

”Näyttelyni sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää hiekan aaltoilemaan kuin veden. Kuvia on myös tuon saaren kirpputoreilta, muutama kuva on lastenlapsistani ja loput ovat ilman erityistä teemaa.

Pidin kesällä 2020 Kesälahdella elämäni ensimmäisen valokuvanäyttelyn, jonka kuratoi valokuvataiteilija Stefan Bremer. Hän on ollut suurena apuna näissä projekteissa. Steffe on tehnyt kaikki vedokset ja hän oli kanssani valitsemassa esillepantavia kuvia.

Näyttelyn otsikko Kuva ja Valo tulee siitä, että en koskaan käytä salamavaloa, vaan luonnonvalo on se, minkä kanssa on mielenkiintoista pelata.”

Pekka ”Pave” Maijanen (1950–2021) tunnetaan mittavasta urastaan muusikkona. Hän toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, basistina, rumpalina, kosketinsoittajana, kitaristina ja tuottajana. Vähemmän tunnettu on hänen toimintansa valokuvaajana. Oman valokuvanäyttelyn järjestäminen kuului hänen viimeisiin toiveisiinsa.

Pave Maijasen muistonäyttely

Pave Maijasen valokuvanäyttelyä täydensi Mikkelin valokuvakeskuksen ja Maijasen perikunnan kokoama muistonäyttely, jossa käytiin läpi Paven elämänkaarta noin kahdenkymmenen valokuvaajan ja fanin ottamilla kuvilla sekä esitellään hänen uransa visuaalinen aikajana.


Taneli Eskola


Valokuvataiteilija Taneli Eskola tunnetaan erityisesti maiseman ja asutun miljöön ihmisläheisenä kuvaajana. Mikkelin valokuvakeskuksen näyttelyssä oli esillä mustavalkoisia katukuvia vuosilta 1974–2019. Näyttelyn painotus oli arkimiljöössä, kaupungeissa ja sosiaalisissa suhteissa. Kuvissa oli inhimillisesti koskettavia hetkiä, nyttemmin jo kadonneita kaupunginosia, katunäkymiä ja valaistuksia eri maista.

Näyttely liittyi syksyllä 2019 julkaistuun Eskolan elämäntyökirjaan Blue Monograph. Mustavalkoisen kirjan tunnuskuva Lätäkköhyppy on Tallinnassa vuonna 1981 kuvatusta sarjasta Päivä Georg Otsin aukiolla.

Paitsi kirjantekijä, on Eskola myös käsityöläinen, joka nauttii vedostuksesta, kehystyksestä ja siitä, että itse pystyy hallitsemaan valokuvauksen eri vaiheet ja tekotavat.

Taneli Eskola (s.1958, Hämeenlinna) on helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hän aloitti kuvaamisen 1970-luvun alussa ja väitteli taiteen tohtoriksi Taideteollisessa korkeakoulussa 1998 ja on ollut Aalto-yliopiston dosentti vuodesta 2010. Eskola on pitänyt lukuisia näyttelyitä vuodesta 1979 lähtien ja hänen teoksiaan on keskeisissä kotimaisissa kokoelmissa. Eskolan viimeisin retrospektiivi nähtiin Suomen Valokuvataiteen museossa vuonna 2016.


Martti Jämsä

Kaadan altaisiin kehitteen, keskeytteen ja kiinnitteen. Sytytän pimiön punaisen suojavalon.

Pimiön hyllylle olen asettanut järjestykseen kaikki ostamani ja saamani vanhat valokuvapaperit. Jo nimet laatikoiden päällä kiihottavat mielikuvitusta: Agfa Lupex, Tura Portrait-Rapid, Forte Bromofort.

Avaan yhden laatikon, koskettelen paperia ja tunnustelen emulsion karheaa pintaa. Paperi tuoksuu vanhalta ja erikoiselta. Sytytän kattovalon, käännän paperia lamppua kohden ja annan sen valottua. Tiedän kokemuksesta, että paperit ovat vanhetessaan hunnuttuneet. Antamalla lisävaloa voin saada lisää mustumaa, eikä paperi jää pelkästään harmaaksi.

Sammutan kattovalon. Pimiö muuttuu taas punaiseksi; on rauhallista, hämärää ja hiljaista.

Painan valokuvapaperin kulman kehitealtaassa olevan nesteeseen. Hiljalleen paperi liukuu altaan pohjalle. Liikuttelen sitä ja kääntelen välillä atuloilla. Äkkiä paperissa alkaa tapahtua muutoksia. Yli 50 vuotta vanha valokuvapaperi on saamassa uuden elämän.

Minusta kuva on nyt valmis.

Martti Jämsä (s.1959, Jokioinen) on itseoppinut valokuvataiteilija. Hän on ”vanhan ajan käsityöläinen”, joka mielellään työskentelee omassa pimiössä, valmistaen mustavalkoiset valokuvansa itse.

Jämsä on tehnyt 15 valokuvakirjaa ja 14 portfoliota. Hän on pitänyt näyttelyitä vuodesta 1982 lähtien sekä kotimaassa että ulkomailla. Jämsän valokuvia on useissa kokoelmissa.

Viisi galleriaa

Mikkelin valokuvakeskuksella on viisi hienoa taidegalleriatilaa: Sali, Aulagalleria, Galleria I, Galleria II ja Galleria III, joissa järjestetään vaihtuvia ja korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä. Keskuksen Aulassa on lisäksi yleisö- ja tietopalvelu sekä keskuksen julkaisujen kirjapuoti.

Mikkelin valokuvakeskuksella voit katsella rauhassa näyttelyitä, istahtaa ihailemaan teoksia tai kysyä neuvoa ja tietoja asiantuntevalta henkilöstökunnalta.

Mikkelin valokuvakeskus järjestää näyttelyitä, koulutusta, tekee korkeatasoisia julkaisuja, sekä valokuvaan, taiteeseen ja kuvalliseen viestintään liittyvää kehittämis- ja tutkimustoimintaa ympäri vuoden.

Keskus toimii valokuvataiteen sekä visuaalisen kulttuurin asiantuntijana niin Itä-Suomessa kuin myös valtakunnallisesti. Vuonna 1989 perustettu keskus on toiminut jo 33 vuotta ja järjestänyt lähes 300 näyttelyä. Mikkelin valokuvakeskus on Suomen Museoliiton jäsen.