Mikkelin valokuvakeskus on monipuolinen, valokuvataiteeseen erikoistunut taidekeskus ja museo, joka sijaitsee kauniissa suojelurakennuksessa lyhyen kävelymatkan päässä Mikkelin torilta. Keskuksella on viisi luksusgalleriatilaa: Galleriat I–III, Aulagalleria ja Sali. Mikkelin valokuvakeskus kuuluu Suomen Museoliittoon.

Medialeirin aluksi yksi galleriahuone pimennettiin ja siitä tehtiin camera obscura.

Mikkelin valokuvakeskus on järjestänyt koulutusta jo sen perustamisesta eli vuodesta 1988 lähtien. Painopiste on 2010-luvulla ollut nuorten koulutuksessa ilman pohjakoulutusvaatimuksia.

Leirin alkajaisiksi rakennettiin yhdestä galleriahuoneesta camera obscura eli pimeä huone. Ikkunat peittävään alumiinipaperiin tehtiin pieni reikä. Sen läpi heijastui kuva vastapäisestä näkymästä. Kohde oli Urheilupuiston koulun väistötilat eli parakkikoulu.

[Camera obscuran periaatetta on saatettu käyttää jo kivikaudella. Siitä on todisteena luolamaalauksia, joissa eläinten muotojen vääristymät näyttäisivät johtuvan siitä, että pinta, jolle kuva vinosti heijastui, ei ollut suora.]

Nuoret siirtyivät pimeästä huoneesta digitaalisen järjestelmäkameran toimintaan: muutamaan kameraan asennettiin runkotulpat, joissa on neulanreikä. Kivikausi ja nykyaika kohtasivat.

Seuraavaksi tutustuttiin studiokuvaukseen ja toteutettiin yhdessä muotokuvia ja kokeellisia liikesarjoja muun muassa valomiekalla valaisten.

Perehdyttiin kuvankäsittelyyn, näyttelysuunnitteluun ja vedostamiseen. Lopputuloksena on nuorten yhteinen näyttely, joka on avoinna keskuksen aukioloaikoina huhtikuun alkuun saakka.

Leirin kohderyhmänä oli vuosina 2007–2012 syntyneet nuoret ja leiripaikkana Mikkelin valokuvakeskus.

Leirin ohjaajina toimivat artenomi valokuvaaja, valokuvauksen lehtori Pasi Räsämäki ja taiteen maisteri, valokuvataiteilija Olli Savio.

Nuorten mediakoulutusta tukee Itä-Suomen Aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi.

Yleisömme turvallisuus on Mikkelin valokuvakeskukselle tärkeää.

Keskuksella on yleisölle käsihygieniapisteet ja asiakaspalvelupisteessä on pleksi.

Noudatamme laajoja turvavälejä galleriatiloissa, joita on yhteensä 190 neliötä yhdessä kerroksessa.

Verna Kovanen
Stop, 2020

Broken Holiday Album -näyttely on valokuvaaja Verna Kovasen matka lapsuudesta tuttuihin perhelomakohteisiin. Lomakeskukset ovat mielenkiintoisia paikkoja, joissa henkilökohtaiset muistot yhdistyvät geneeriseen ja paljon kopioituun massaturismin luomaan konseptiin. Ne ovat paikkoja, joissa nostalgia, globaalit poliittiset kriisit ja matkaajan eskapistiset tarpeet sekoittuvat. Broken Holiday Album kertoo lomakohteiden lisäksi meistä matkaajista ja turisteista, sekä ajan kulusta ja siitä kuinka kaikki on muutoksessa halusimme sitä tai emme.

Verna Kovanen (s.1989, Helsinki) on Aalto-yliopistosta valmistunut valokuvataiteilija. Kovasen teoksista on julkaistu kaksi kirjaa (Broken Holiday Album, 2022 ja Näkymättömät, 2016) ja hänen teoksiaan on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea sekä kansainvälisesti. Kovasen osittain omaelämäkerrallisissa töissä käsitellään mielikuvituksen voiman, nostalgian ja muistin teemoja.

Alexandra Trufanova
Equivalents (Not Clouds) XXXVII
2021

Alexandra Trufanova tutkii Equivalents (not clouds) -sarjassaan digitaalisen valokuvan esteettisiä elementtejä sekä ohjelmistokehittäjän ja käyttäjän välisiä valtasuhteita.

Ennen kuvan näkymistä älypuhelimen näytöllä se kulkee monien ennaltamäärättyjen toimintojen läpi, joihin käyttäjä ei voi vaikuttaa. Taiteilija pitää sitä prosessina, jossa hallinta siirretään käyttäjältä laitteelle ja lopulta ohjelmistokehittäjälle. Trufanova pyrkii saamaan hallinnan takaisin muokkaamalla älypuhelimen kameran tulosta.

Equivalents (not clouds) valokuvasarja poikkeaa esteettisistä stereotypioista, todellisuudesta ja kirjaimellisesta tulkinnasta liikkumalla kohti abstraktia. Pikselien, digitaalisen kohinan ja voimakkaiden värien käyttö haastaa rajat valokuvan ja digitaalisen taiteen välillä.

Alexandra Trufanova (s. 1987, Kaliningrad, Venäjä) on Turun taideakatemiasta vastavalmistunut taiteilija. Vuodesta 2020 alkaen hän on käsitellyt digitalisaatioon ja digitaaliseen valokuvaan liittyviä aiheita.

Pentti Sammallahti
Cilento, Italia, 1999

Mikkelin valokuvakeskuksella on kokoelmissaan hieno sarja Pentti Sammallahden teoksia. Nyt esillä olevat kuvat vievät meidät Italiaan, Marokkoon ja Nepaliin.

Pentti Sammallahti (s. 1950, Helsinki) aloitti valokuvaajan uransa 60-luvun alussa. Hän on ensimmäisiä suomalaisia valokuvaajia, joka on tehnyt elämäntyönsä valokuvataiteilijana. Käsityöläisyyttä arvostava tekijä tunnetaan myös valokuvien taitavasta vedostamisesta ja kuvien laadukkaasta painamisesta. Yksittäisten kuvien ohella hän on tehnyt teemallisia kirjoja ja kuvasalkkuja.

Millerit
Kolme sillalla
noin 1910

19.1.–18.2.2023
Sali ja Aulagalleria: Pasi Räsämäki: Urbaario - Kokoelma kaupunkilöytöjä
Galleria I: Pentti Sammallahti: Kuvia keskuksen kokoelmista
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

23.2.–1.4.2023
Sali: Verna Kovanen*
Aulagalleria: Alexandra Trufanova*
Galleria I: Pentti Sammallahti: Kuvia keskuksen kokoelmista
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

4.3.–1.4.2023
Galleria II: Primitiivisestä digitaaliseen – Nuorten medialeirin näyttely*

13.4.–27.5.2023
Sali ja Aulagalleria: Annimari Taivalsaari
Galleria III: Historialliset kuvat

8.6.–19.8.2023
Sali + Aulagalleria (keskuksen oma tuotanto)
Galleria III: Historialliset kuvat

31.8.–7.10.2023
Sali ja Aulagalleria: Vesa Aaltonen
Galleria III: Historialliset kuvat

12.10.–18.11.2023
Sali: Päivi Tuovinen
Aulagalleria: Risto Vuorimies
Galleria III: Historialliset kuvat

23.11.–16.12.2023
Sali + Aulagalleria: Valoisat galleriat (keskuksen jäsenistön yhteinen joulunäyttely)
Galleria III: Historialliset kuvat

* Nämä on meidän näyttelyt Nr. 286–288

Pasi Räsämäki
Naamari, 2022
Paljettireppu, 2022

Urbaario on oivallus, jonka sain alkaessani kuvamaan urbaaneja löytöjä. Kun tutussa herbaariossa etsitään ja tallennetaan kasveihin liittyvää materiaalia, urbaariossa kerätään löytöjä ihmisen elinympäristöstä ja tulkitaan niiden välittämää tietoa lajistamme ja elintavoistamme. Urbaarion kokoaja havainnoi arkista kaupunkiympäristöä ja harjoittaa silmää huomaamaan, mitä kaikkea maisemassa vilisee: joltakulta on pudonnut pullonkorkki tai aurinkolasit, joku on unohtanut reppunsa, joku muu rannekellonsa.

Näitä satunnaisia löytöjä kuvatessani olen pohtinut sitä, mille ne näyttävät ja mistä ne ovat tulleet. Kuinka paljon on nähty vaivaa, että on kehitetty joku tuote ja tuotemerkki – ja sitten, kun se on kulutettu, siitä tuleekin roska. Monitulkintaiset kuvat, joissa leikitellään mittakaavan muutoksella, tuovat eteemme näiden unohdettujen esineiden roisin kauneuden.

Samanlaista satunnaista kauneutta on myös arkeologiassa. Tuskin kukaan menneisyydessä on tiputtanut sormusta peltoon tarkoituksella sen sinne jättääkseen. Rahoja on kätketty ihan muista syistä, kuin merkiksi tulevaisuuden löytäjille. Hylätyt asuinpaikat on vain jätetty niille sijoilleen, mutta niitä tutkimalla me nykyajan ihmiset voimme päätellä monenlaisia asioita menneisyyden ihmisten elintavoista.

Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttelyssä valokuvani ja arkeologiset löydöt käyvät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisestä kyseenalaisesta erosta. Näitä erilaisia elementtejä vertaamalla voi myös miettiä hukkaavaa ihmisluontoa; kautta aikain jätämme jälkeemme myös tahattomia merkkejä itsestämme.

Menneisyys ei ole vain takanamme, vaan se on myös allamme, monessa kerroksessa. Päällimmäisenä, pintakerroksessa, näemme jäljet modernin, urbaanin ihmisen elämästä.

Pasi Räsämäki (s. 1966 Kivijärvi) on suomalainen valokuvataiteilija. Hän opiskeli valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutissa ja on toiminut aktiivisesti valokuvataiteen tekijänä ja opettajana. Hän oli mukana muun muassa Suomen valokuvataiteen museon eriarvoistumiseen keskittyvässä Tuntuuko tutulta? – Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttelyssä vuonna 2018. Räsämäen teoksia kuuluu Helsingin taidemuseo HAM:n, Joensuun taidemuseon ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin.

Marja Söderlund
Luotolaiset
2021

Paikkojen ja esineiden näkökulmasta ihmisen elinaika on lyhyt vierailu, josta jäljelle jääneet asiat todistavat. Olen kuvannut näyttelyni valokuvat Pohjanlahden rannalla Porin Ahlaisten saaristossa vanhalla kalastajatilalla, joka oli ennen sukulaisteni asuin- ja työpaikka. Tähän kadonneeseen elämäntapaan liittyvät esineet ovat ilman käyttäjän tietoa hiljaisia salaisuuksia, mutta olemukseltaan arvokkaita. Kuvaustilanteissa ne olivat ajattelun ja mielikuvituksen välineitä, joiden kautta etsin näkyväksi paikkaan liittyviä ilmiöitä ja pääsin kosketukseen aikaisempien käyttäjien kanssa. Teoksiini liittyy lyhyitä, avaavia tekstejä sekä vanhoja murteellisia sanoja, joita olen kuullut käytettävän. Näyttelyn nimessä oleva sana, asuntokala, merkitsee Suomen murteiden sanakirjan mukaan samoissa vesissä oleskelevaa kalaa.

Marja Söderlund (s. 1960, Köyliö) on Helsingissä asuva, Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) valmistunut valokuvataiteilija, joka käsittelee usein rakennetuissa ja kollaasipohjaisissa teoksissaan paikan ja ajan kerroksellista kokemista ja tulkintaa. Hänen viimeisimmät näyttelynsä vuodelta 2022 ovat yksityisnäyttely Porissa ja valokuvakirjateemainen ryhmänäyttely Vaasassa.

Anne Kalliola
Greetings from Jämsä
2020

Entä jos on kuvitteellisen ja toden, rohkeuden ja arkuuden, rakkauden ja pelon limitteisyyttä ja vuoropuhelua. Epäröinti on kompurointia niiden välillä. Kompuroinnista huolimatta haaveilu jatkukoon. Entä jos rakastaa unelmointia kaikessa kömpelyydessään.

Entä jos
joku

minua?

Anne Kalliola (s. 1978, Jyväskylä) on Lapin yliopistosta valmistunut muuramelainen valokuvataiteilija, joka on tehnyt kuvallista viestintää kaupallisessa maailmassa yli 20 vuotta. Hänen teoksiaan on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Kalliolan kuvista löytyy tarinallisuutta eri tasoissa, kehollisuutta ja huumorin kautta koettua erillisyyttä.

Touko Hujanen
Lasse Nordlund ja Maria Dorff rakentavat Omavaraopistoa Valtimolle.
Maria ja Justus illallisella.
2018

Lasse Nordlund ja Maria Dorff ovat perustaneet Valtimolle Omavaraopiston. Touko Hujanen on seurannut perheen elämää omavaraistaloudessa ja opiston syntyä vuodesta 2018 lähtien. Lantun henki -näyttely kokoaa yhteen kuvia perheen arjesta (2018), Omavaraopiston talkoista (2018–2020) ja Omavaraopiston ensimmäiseltä vuosikurssilta (2021).

Touko Hujanen (s. 1986, Tampere) on reportaasiin erikoistunut, kansainvälisesti palkittu kuvajournalisti. Hän työskentelee suomalaiselle ja ulkomaiselle medialle, julkaisee sanomalehtiteosta, opettaa kuvajournalismia sekä tekee kirjoja ja näyttelyitä.

Martti Matilainen
Takaisin luontoon
2018

Teossarjani Takaisin luontoon käsittelee maaseudun katoavia pieniä kyliä sekä yksittäisiä maatiloja ja taloja. Aihe on minulle siksi läheinen, koska kuljen metsissä koirieni kanssa päivittäin ja teossarjan koko idea ja tunnelma on syntynyt siellä. Se on omien kokemusten ja muistikuvien synnyttämä kokonaisuus, mutta silti todellisuutta. Tämä on lisääntyvässä määrin osa nykyistä suomalaista maalaismaisemaa. Kauan sitten korpeen raivatut pientilat ja muut asumukset katoavat taas takaisin luontoon.

Martti Matilainen ( s. 1948, Helsinki ) on Suomen Taideakatemian koulusta kuvanveistäjäksi valmistunut pieksämäkeläinen kuvataiteilija, joka viime vuosina on tehnyt etupäässä valokuvataidetta. Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea ja osallistunut kotimaassa ja ulkomailla yhteisnäyttelyihin ja taidekilpailuihin, joista on saanut useita palkintoja (mm. Fotofinlandia-finalisti 2016). Matilaisen kuva-aiheet ovat monipuolisia, joskus hieman kantaa ottavia ja niiden keskeisenä aiheena on yleensä ihminen.

Kapa
Päiväkirjamerkintöjä
2019

Näyttelyni koostuu kahdesta sarjasta: Osasto 5 on osa sarjasta, jonka kuvasin sairaalassa ollessani kaksi kuukautta letkuissa epäonnistuneen lonkkaleikkauksen jälkeen; Päiväkirjamerkintöjä on syntynyt eri aikoina ja eri paikoissa kokemieni maisemien tulkintojen pohjalta.

Kapa [Martti Kapanen] (s.1949, Suolahti) on valmistunut Lahden taideteollisesta oppilaitoksesta (nyk. LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutti) vuonna 1975. Useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Valtion ylimääräinen taiteilijaeläke 2012. Iän karttuessa kirveen terä on tylsistynyt ja tilalle tullut seesteinen, hiljaisempi esteettisyys, “antaa nuorison huutaa”.

Timo Pyykkö
Jussi Halla-aho eduskunnassa
27.2.2020

Pekka Sipilä (s. 1964, Hattula) on Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja. Hän on tehnyt töitä kuvatoimittajana ja graafikona. Keväällä 2022 hän alkoi tehdä sotaa vastustavia pilapiirroksia reaktiona Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.

Erikoispoliisioperaatio: 13.3.2022 Mielenosoitukset rauhan puolesta taltutettiin Venäjällä poliisivoimin. Voimaan astui laki, jonka perusteella sodan vastustamisesta voi saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen

Paavo Jussi-Pekka
Kaihunharju, Mikkeli
1980-luku

Paavo Jussi-Pekka (1936–2014) hankki lentäjän pätevyyden vuonna 1970. Hän teki ilmakuvia useille toimeksiantajille, muun muassa kaupunki- ja tiesuunnittelulle, Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirille, arkkitehtitoimistoille ja metsätilanomistajille. Jussi-Pekka osallistui myös Saimaan vesialueen norppalaskentaan.

Lentämisen ohella Jussi-Pekka toimi Mikkelin lentokentän lennonvarmentajana ja lentoaseman päällikkönä.

Valokuvaus oli Jussi-Pekalle harrastus, jonka hän hallitsi hyvin. Ilmakuvaus on vaativa valokuvauksen osa-alue. Paavo lensi yksin ja kuvasi käsivaralta, koska koneen tärinä olisi aiheuttanut jalustaa käytettäessä epäterävyyttä.

Vielä 1990-luvulla suurin osa ilmakuvauksista oli luvanvaraista. Tiettyjen kohteiden – kuten siltojen ja rautateiden – kuvaamiseen piti olla Ilmailuhallituksen operatiivisen osaston kirjallinen lupa.

Sanomalehti Länsi-Savon pitkäaikainen valokuvaaja, toimittaja ja päätoimittaja Erkki Kakkonen (1925–2014) aloitti kuvaajana Mikkelin Sanomissa 50-luvun alussa. Aluksi hänen kiinnostuksensa kohdistui urheilukuvaukseen. Koska urheilua oli yleensä vain viikonloppuisin, alkoi Erkki kuvata arkena ”päivän kuvia”: ensilumi, jäiden lähtö, kesäinen mattopyykki joella. Kakkosesta tuli Länsi-Savon päätoimittaja vuonna 1976, jolloin kuvaaminen jäi talon nuoremmille kuvaajille.

Nyt esillä olevan videoinstallaation ilmakuvat on kuvattu 1960-luvulla 6x6-mustavalkofilmille ja ne on digitoitu Mikkelin valokuvakeskuksella syksyllä 2020 Mikko Mäkeläisen toimesta.

Erkki Kakkosen perikunta on lahjoittanut Erkin kuvallisen jäämistön Mikkelin valokuvakeskukselle.

Tero Puha
Autopsy of Love
2002

Onko kehoissamme asuva tietoisuus ainutlaatuista? Pystymme kloonaamaan ainetta: lihaa ja kudosta. Mutta voisiko myös sielun kloonata? Entä onko sielulla sukupuoli? Fyysisessä kehossa meitä määrittää lähtökohtaisesti biologinen sukupuoli. Voimme hyväksyä, torjua tai kyseenalaistaa sen. Halutessamme voimme pyrkiä korjaamaan sen sisäistä olemustamme vastaavaksi.

Näyttelyn kuvat ovat syntyneet näiden pohdintojen tuloksena vuosina 2005-2022. Teemaa tukee myös vuonna 2019 valmistunut lyhytelokuva ‘Original’

Tero Puha (s. 1971) on monialainen kuvataiteilija, jonka pääasiallisia medioita ovat valokuva, video, elokuva, digitaalinen taide sekä performanssi. Hänen teoksiaan on esitetty maailmanlaajuisesti ja niitä on useiden museoiden kokoelmissa kuten Nykytaiteen museo Kiasmassa, Helsingin taidemuseossa, Amos Andersonin taidemuseossa ja Espoon modernin taiteen museossa.

Puha on valmistunut valokuvataiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2000. Vuonna 2014 hän sai valokuvataiteen valtionpalkinnon ja vuonna 2019 Nurmijärven kunnan kulttuuripalkinto Konstiniekan. Tällä hetkellä Puha työskentelee Suomen kulttuurirahaston kolmevuotisen apurahan tukemana. Taiteilija kiteyttää työskentelynsä ydinteemaa: Identiteettiä ja elämän tarkoitusta etsivän nykyihmisen pyrkimykset löytää tasapaino luonnollisen ja luonnottoman välillä luovat väistämättä paineita ja ristiriitoja. Nämä paradoksit toimivat kimmokkeina hänen teoksilleen.

Olli Jaatinen
Jurassic Rock
Kenkäveronniemi, Mikkeli
10.8.2014

Silja Viitala
Keskustan sääntömääräinen puoluekokous
Ouluhalli, Oulu
2020

"Kuvaaja kertoo vähäeleisesti, kuinka korona vaikuttaa arkeemme. Pelkistetyssä kuvassa yksityiskohdat keskustelevat keskenään ja muodostavat ajankuvaa. Kuva yhdistää hauskalla tavalla historiaa ja hetkellisyyttä. Joskus eleetön kuva voi kertoa peremmin kuin toiminnallinen kuva. Huumori on lehtikuvan tärkeä mauste ja tässä kuvassa sitä on."

Sali, Aula, Galleriat I ja II: Olli Jaatinen: Linnun silmin - Ilmakuvia Mikkelistä (keskuksen tuotanto)
Galleria III: Kuvajournalismi 2020 -installaatio (Suomen kuvajournalistit ry)

17.3.–7.5.2022 **
Sali, Aula, Galleriat I, II ja III: Tero Puha

___

* Keskus aloitti näyttelykautensa 2022 avaamalla ainutlaatuisen ja monipuolisen näkymän paikalliseen ympäristöön ennen julkaisemattomilla ilmakuvilla ja suurina vedoksina Mikkelistä.
Galleriassa III oli esillä suomalaisten kuvajournalistien parhaimpia valokuvia Kuvajournalismi 2020 -kilpailusta digitaalisena installaationa.

Kestävän kehityksen ylläpitäminen edellyttää sekä paikallisidentiteetin tuntemista, että yhteisen maailmamme, muutosten ja visuaalisen kulttuuriperinnön ymmärtämistä.
Näyttelyiden ajan järjestettiin myös videostriimeinä Mediakasvatuksen kulttuuripolku Mikkelin yläkoulujen kasiluokkalaisille.

** Taidetta elämään - pääsymaksuton kausi.
Pääsymaksuttomilla kausilla keskus tuo taiteen ja kulttuurin kautta matalalla kynnyksellä hyvinvointia elämään.

***Nämä on meidän näyttelyt Nro. 282–283.

8.1.–13.2.2021
Sali ja Aulagalleria: Taneli Eskola
Galleriat I ja II: Martti Jämsä
Galleria III: Historiallinen Mikkeli -kokoelmat

18.2.–8.5.2021
Sali ja Aulagalleria: Pave Maijanen
Galleria I–III: Pave Maijasen muistonäyttely

10.6.–7.8.2021
Sydämeni Saimaa: Kuva ja kulttuuriperintö
Kesänäyttely, kaikki galleriat, keskuksen oma tuotanto

26.8.–25.9.2021
Sali ja Aulagalleria: Muotokuvan koelaboratorio:
Eriksson, Pimenoff, Romppanen, Saksa, Vera
Galleria I: Heidi Kirjavainen
Galleria II: Simo Ripatti
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

30.9.–5.11.2021
Sali: Heli Kaskinen
Galleria I & II: Jenni Haili
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

11.11.–11.12.2021
Sali: Niina Vehmaa
Galleriat I & II: Henrik Duncker
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

Pave Maijanen kirjoitti syksyllä 2020 saatesanat näyttelyynsä:

”Näyttelyni sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää hiekan aaltoilemaan kuin veden. Kuvia on myös tuon saaren kirpputoreilta, muutama kuva on lastenlapsistani ja loput ovat ilman erityistä teemaa.

Pidin kesällä 2020 Kesälahdella elämäni ensimmäisen valokuvanäyttelyn, jonka kuratoi valokuvataiteilija Stefan Bremer. Hän on ollut suurena apuna näissä projekteissa. Steffe on tehnyt kaikki vedokset ja hän oli kanssani valitsemassa esillepantavia kuvia.

Näyttelyn otsikko Kuva ja Valo tulee siitä, että en koskaan käytä salamavaloa, vaan luonnonvalo on se, minkä kanssa on mielenkiintoista pelata.”

Pekka ”Pave” Maijanen (1950–2021) tunnetaan mittavasta urastaan muusikkona. Hän toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, basistina, rumpalina, kosketinsoittajana, kitaristina ja tuottajana. Vähemmän tunnettu on hänen toimintansa valokuvaajana. Oman valokuvanäyttelyn järjestäminen kuului hänen viimeisiin toiveisiinsa.

Pave Maijasen valokuvanäyttelyä täydensi Mikkelin valokuvakeskuksen ja Maijasen perikunnan kokoama muistonäyttely, jossa käytiin läpi Paven elämänkaarta noin kahdenkymmenen valokuvaajan ja fanin ottamilla kuvilla sekä esitellään hänen uransa visuaalinen aikajana.

Mikkelin valokuvakeskuksella on viisi hienoa taidegalleriatilaa: Sali, Aulagalleria, Galleria I, Galleria II ja Galleria III, joissa järjestetään vaihtuvia ja korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä. Keskuksen Aulassa on lisäksi yleisö- ja tietopalvelu sekä keskuksen julkaisujen kirjapuoti.

Mikkelin valokuvakeskuksella voit katsella rauhassa näyttelyitä, istahtaa ihailemaan teoksia tai kysyä neuvoa ja tietoja asiantuntevalta henkilöstökunnalta.

Mikkelin valokuvakeskus järjestää näyttelyitä, koulutusta, tekee korkeatasoisia julkaisuja, sekä valokuvaan, taiteeseen ja kuvalliseen viestintään liittyvää kehittämis- ja tutkimustoimintaa ympäri vuoden.

Keskus toimii valokuvataiteen sekä visuaalisen kulttuurin asiantuntijana niin Itä-Suomessa kuin myös valtakunnallisesti. Vuonna 1989 perustettu keskus on toiminut jo 33 vuotta ja järjestänyt lähes 300 näyttelyä. Mikkelin valokuvakeskus on Suomen Museoliiton jäsen.