Mikkelin valokuvakeskus on monipuolinen, valokuvataiteeseen erikoistunut taidekeskus ja museo, joka sijaitsee kauniissa suojelurakennuksessa lyhyen kävelymatkan päässä Mikkelin torilta. Keskuksella on viisi luksusgalleriatilaa: Galleriat I–III, Aulagalleria ja Sali. Mikkelin valokuvakeskus kuuluu Suomen Museoliittoon.

Vesa Aaltonen (s. 1965, Pomarkku) on turkulainen valokuvaaja ja valokuvataiteilija. Hän on valmistunut vuonna 1995 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta ja työskennellyt laaja-alaisesti valokuvauksen kentällä. Aaltonen on toiminut myös valokuvauksen opettajana Turun taideakatemiassa vuosina 1997–2005. Hän on ollut toteuttamassa erilaisia yhteisöllisiä valokuvausprojekteja, osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyitä sekä Suomessa että Ruotsissa vuodesta 1997 alkaen.

Toisen maailmansodan (1939–1945) aikana Suomen armeijan tiedotuskomppaniassa palveli satoja taiteilijoita ja tiedotusalan ammattilaisia. Sotaan lähdettiin paitsi tavanomaisin asein, mutta myös kynin, kameroin ja siveltimin. Propagandasta ja taiteesta sen osana oli myös Suomessa kehittymässä "uusi aselaji”.

Oikeanlaisella tiedottamisella pidettiin taistelutahtoa yllä rintamalla, mutta ennen kaikkea valettiin uskoa oman asian oikeutukseen kotialueella.

Kesän näyttelyä on editoitu lisäämällä kaksi julistetta (Hevoset sodassa | Horses at War). Hevonen on ollut sodassa erittäin tärkeässä asemassa. Kun elettiin 1940-lukua, ei hevosesta vielä tohdittu käyttää hän-pronomia. TK-komppanian kuvaaja A. Viitasalo onkin kirjoittanut kuvatekstiin: "Sonja on nimeltään". Nykyään jopa puutarhan kesäkurpitsaa kutsutaan sujuvasti "Hän".

Sodassa haavoittuvat kaikki -näyttely esittelee sodan epäinhimillisyyttä TK-kuvaajien suorastaan mykistävän koskettavin otoksin. Näyttelyn aineiston ovat koonneet valokuvakeskuksen hallituksen jäsenet Olli Jaatinen, Pasi Räsämäki, Heli Seppänen ja Simo Väisänen. Näyttelyksi sen on työstänyt valokuvataiteilija Olli Jaatinen.

Näyttely on kunnianosoitus kaikille noin viidellekymmenelle TK-kuvaajalle, jotka asettivat henkensä altiiksi vaarallisissa rintamaoloissa.

Vuonna 2022 Mikkelin valokuvakeskus kokosi näyttelyn Dokumenttikuva NYT!, jossa oli mukana kuusi valokuvaajaa.

Mikkelin lääninsairaala toimi talvi- ja jatkosodassa sotasairaala nro 17:nä. Rintamalla haavoittuneet siirrettiin joukkosidontapaikkojen kautta sisämaan sairaaloihin, joissa pääosa hoidoista tehtiin.

Juvalaisen Inkilän kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Tuolloin seutua kutsuttiin Laihaniemeksi. Inki-niminen mies oli se, joka tarinan aloitti: vuonna 1572 Ingilässä mainitaan olleen kolme hevosta, kolme lehmää, seitsemän lammasta ja vuohi. Perinne on säilynyt.

Kokous vahvisti vuoden 2022 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä nimesi hallituksen, jossa puheenjohtajana jatkaa Olli Savio (ent. Jaatinen). Sihteeriksi valittiin Heli Seppänen, varapuheenjohtajaksi Pasi Räsämäki ja jäseneksi Simo Väisänen. Vuoden keskeinen hanke on keskuksen omaa tuotantoa oleva kesänäyttely, joka lähestyy sotaa sekä historian että nykyhetken kautta.

Annimari Taivalsaari
Paikka kuolemattomille
2019

Kuvieni aiheena on usein myyttinen tai romanttinen maisema. Nykyistä teossarjaani olen työstänyt jo vuodesta 2015 ja se on ollut ensimmäistä kertaa esillä Galerie Pleikussa, Berliinissä 2016 nimellä On the Way to Magic Land. Laajimmillaan kokonaisuus on ollut esillä Galleria Vanhassa Kappalaisentalossa Porvoossa syksyllä 2019. Teossarjan lähtökohtana ovat olleet omat patikointiretket useiden vuosien aikana. Matkan varrella sarja on täydentynyt uusilla teoksilla ja saanut uusia painotuksia.

Maisemassa teen matkaa itseeni välittäen omaa luontokokemustani ja mielenmaisemaani. Ajallisuus on läsnä maiseman jatkuvassa muutoksessa ja kerroksellisessa ulottuvuudessa. Näkyvän todellisuuden taakse kätkeytyy salaperäinen ja arvoituksellinen maailma, joka pakenee aikaa paljastaen itseään vain välähdyksittäin. Maisemassa tiivistyy haikeuden ja kaipuun tunne kaiken katoavaisuuden edessä, mutta toisaalta myös odotus uuden syntymästä ja kohtaamisesta. Aikatasot ja paikat sekoittuvat leikaten unen ja toden sekä menneisyyden ja nykyisyyden rajaa: näkyvä ja näkymätön kohtaavat ja maisemista muodostuu ajattomia, universaaleja maailmoja. Estetiikaltaan teoksiani on inspiroinut niin Itä-Aasian maisemaperinne kuin romantiikan ajan maalaustaide/symbolismi.

Annimari Taivalsaari on helsinkiläinen valokuvataiteilija, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi Imatran Taideoppilaitoksesta 1998 ja täydentänyt myöhemmin opintojaan kuvataiteilijan AMK-tutkinnoksi Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa. Vaikka Taivalsaaren teosten lähtökohtana on valokuva, hän usein kuvaa aiheita ja kerrostaa kuvia niin, että niiden visuaalinen kieli on lähempänä maalaustaidetta kuin perinteistä valokuvaa. Taivalsaari on pitänyt lukuisia näyttelyitä vuodesta 2000 niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Pentti Sammallahti
Cilento, Italia, 1999

Mikkelin valokuvakeskuksella on kokoelmissaan hieno sarja Pentti Sammallahden teoksia. Nyt esillä olevat kuvat vievät meidät Italiaan, Marokkoon ja Nepaliin.

Pentti Sammallahti (s. 1950, Helsinki) aloitti valokuvaajan uransa 60-luvun alussa. Hän on ensimmäisiä suomalaisia valokuvaajia, joka on tehnyt elämäntyönsä valokuvataiteilijana. Käsityöläisyyttä arvostava tekijä tunnetaan myös valokuvien taitavasta vedostamisesta ja kuvien laadukkaasta painamisesta. Yksittäisten kuvien ohella hän on tehnyt teemallisia kirjoja ja kuvasalkkuja.

Medialeirin aluksi yksi galleriahuone pimennettiin ja siitä tehtiin camera obscura.

Mikkelin valokuvakeskus on järjestänyt koulutusta jo sen perustamisesta eli vuodesta 1988 lähtien. Painopiste on 2010-luvulla ollut nuorten koulutuksessa ilman pohjakoulutusvaatimuksia.

Leirin alkajaisiksi rakennettiin yhdestä galleriahuoneesta camera obscura eli pimeä huone. Ikkunat peittävään alumiinipaperiin tehtiin pieni reikä. Sen läpi heijastui kuva vastapäisestä näkymästä. Kohde oli Urheilupuiston koulun väistötilat eli parakkikoulu.

[Camera obscuran periaatetta on saatettu käyttää jo kivikaudella. Siitä on todisteena luolamaalauksia, joissa eläinten muotojen vääristymät näyttäisivät johtuvan siitä, että pinta, jolle kuva vinosti heijastui, ei ollut suora.]

Nuoret siirtyivät pimeästä huoneesta digitaalisen järjestelmäkameran toimintaan: muutamaan kameraan asennettiin runkotulpat, joissa on neulanreikä. Kivikausi ja nykyaika kohtasivat.

Seuraavaksi tutustuttiin studiokuvaukseen ja toteutettiin yhdessä muotokuvia ja kokeellisia liikesarjoja muun muassa valomiekalla valaisten.

Perehdyttiin kuvankäsittelyyn, näyttelysuunnitteluun ja vedostamiseen. Lopputuloksena on nuorten yhteinen näyttely, joka on avoinna keskuksen aukioloaikoina huhtikuun alkuun saakka.

Leirin kohderyhmänä oli vuosina 2007–2012 syntyneet nuoret ja leiripaikkana Mikkelin valokuvakeskus.

Leirin ohjaajina toimivat artenomi valokuvaaja, valokuvauksen lehtori Pasi Räsämäki ja taiteen maisteri, valokuvataiteilija Olli Savio.

Nuorten mediakoulutusta tukee Itä-Suomen Aluehallintovirasto, Opetus- ja kulttuuritoimi.

19.1.–18.2.2023
Sali ja Aulagalleria: Pasi Räsämäki: Urbaario - Kokoelma kaupunkilöytöjä
Galleria I: Pentti Sammallahti: Kuvia keskuksen kokoelmista
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

23.2.–1.4.2023
Sali: Verna Kovanen
Aulagalleria: Alexandra Trufanova
Galleria I: Pentti Sammallahti: Kuvia keskuksen kokoelmista
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

4.3.–1.4.2023
Galleria II: Primitiivisestä digitaaliseen – Nuorten medialeirin näyttely

13.4.–27.5.2023
Sali ja Aulagalleria: Annimari Taivalsaari
Galleria I: Pentti Sammallahti: Kuvia keskuksen kokoelmista
Galleria II: Primitiivisestä digitaaliseen – Nuorten medialeirin näyttely
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

15.6.–26.8.2023
Sali ja Aulagalleria: Sodassa haavoittuvat kaikki - Löytöjä tiedotuskomppanian kuvaajien kokoelmista
Galleria I: Sotasairaala nro. 17 (sairaanhoitaja Veera Pekkasen kokoelmista)
Galleria II: DOKUMENTTIKUVA NYT! 2.0 Ukraina-päivitys
Galleria III: Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana

31.8.–7.10.2023
Sali ja Aulagalleria: Vesa Aaltonen: Metsälaboratorio 2023*
Galleria I: Sodassa haavoittuvat kaikki - Löytöjä tiedotuskomppanian kuvaajien kokoelmista (lisäys: Hevonen sodassa)*

12.10.–18.11.2023
Sali: Päivi Tuovinen
Aulagalleria: Risto Vuorimies
Galleria I: t.b.a.
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

23.11.–16.12.2023
Sali + Aulagalleria: Valoisat galleriat (keskuksen jäsenistön yhteinen joulunäyttely)
Galleria I: t.b.a.
Galleria II: t.b.a.
Galleria III: Historialliset kuvat

* Nämä on meidän näyttelyt nro 295–296

Verna Kovanen
Stop, 2020

Broken Holiday Album -näyttely on valokuvaaja Verna Kovasen matka lapsuudesta tuttuihin perhelomakohteisiin. Lomakeskukset ovat mielenkiintoisia paikkoja, joissa henkilökohtaiset muistot yhdistyvät geneeriseen ja paljon kopioituun massaturismin luomaan konseptiin. Ne ovat paikkoja, joissa nostalgia, globaalit poliittiset kriisit ja matkaajan eskapistiset tarpeet sekoittuvat. Broken Holiday Album kertoo lomakohteiden lisäksi meistä matkaajista ja turisteista, sekä ajan kulusta ja siitä kuinka kaikki on muutoksessa halusimme sitä tai emme.

Verna Kovanen (s.1989, Helsinki) on Aalto-yliopistosta valmistunut valokuvataiteilija. Kovasen teoksista on julkaistu kaksi kirjaa (Broken Holiday Album, 2022 ja Näkymättömät, 2016) ja hänen teoksiaan on nähty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Suomea sekä kansainvälisesti. Kovasen osittain omaelämäkerrallisissa töissä käsitellään mielikuvituksen voiman, nostalgian ja muistin teemoja.

Alexandra Trufanova
Equivalents (Not Clouds) XXXVII
2021

Alexandra Trufanova tutkii Equivalents (not clouds) -sarjassaan digitaalisen valokuvan esteettisiä elementtejä sekä ohjelmistokehittäjän ja käyttäjän välisiä valtasuhteita.

Ennen kuvan näkymistä älypuhelimen näytöllä se kulkee monien ennaltamäärättyjen toimintojen läpi, joihin käyttäjä ei voi vaikuttaa. Taiteilija pitää sitä prosessina, jossa hallinta siirretään käyttäjältä laitteelle ja lopulta ohjelmistokehittäjälle. Trufanova pyrkii saamaan hallinnan takaisin muokkaamalla älypuhelimen kameran tulosta.

Equivalents (not clouds) valokuvasarja poikkeaa esteettisistä stereotypioista, todellisuudesta ja kirjaimellisesta tulkinnasta liikkumalla kohti abstraktia. Pikselien, digitaalisen kohinan ja voimakkaiden värien käyttö haastaa rajat valokuvan ja digitaalisen taiteen välillä.

Alexandra Trufanova (s. 1987, Kaliningrad, Venäjä) on Turun taideakatemiasta vastavalmistunut taiteilija. Vuodesta 2020 alkaen hän on käsitellyt digitalisaatioon ja digitaaliseen valokuvaan liittyviä aiheita.

Pasi Räsämäki
Naamari, 2022
Paljettireppu, 2022

Urbaario on oivallus, jonka sain alkaessani kuvamaan urbaaneja löytöjä. Kun tutussa herbaariossa etsitään ja tallennetaan kasveihin liittyvää materiaalia, urbaariossa kerätään löytöjä ihmisen elinympäristöstä ja tulkitaan niiden välittämää tietoa lajistamme ja elintavoistamme. Urbaarion kokoaja havainnoi arkista kaupunkiympäristöä ja harjoittaa silmää huomaamaan, mitä kaikkea maisemassa vilisee: joltakulta on pudonnut pullonkorkki tai aurinkolasit, joku on unohtanut reppunsa, joku muu rannekellonsa.

Näitä satunnaisia löytöjä kuvatessani olen pohtinut sitä, mille ne näyttävät ja mistä ne ovat tulleet. Kuinka paljon on nähty vaivaa, että on kehitetty joku tuote ja tuotemerkki – ja sitten, kun se on kulutettu, siitä tuleekin roska. Monitulkintaiset kuvat, joissa leikitellään mittakaavan muutoksella, tuovat eteemme näiden unohdettujen esineiden roisin kauneuden.

Samanlaista satunnaista kauneutta on myös arkeologiassa. Tuskin kukaan menneisyydessä on tiputtanut sormusta peltoon tarkoituksella sen sinne jättääkseen. Rahoja on kätketty ihan muista syistä, kuin merkiksi tulevaisuuden löytäjille. Hylätyt asuinpaikat on vain jätetty niille sijoilleen, mutta niitä tutkimalla me nykyajan ihmiset voimme päätellä monenlaisia asioita menneisyyden ihmisten elintavoista.

Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttelyssä valokuvani ja arkeologiset löydöt käyvät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisestä kyseenalaisesta erosta. Näitä erilaisia elementtejä vertaamalla voi myös miettiä hukkaavaa ihmisluontoa; kautta aikain jätämme jälkeemme myös tahattomia merkkejä itsestämme.

Menneisyys ei ole vain takanamme, vaan se on myös allamme, monessa kerroksessa. Päällimmäisenä, pintakerroksessa, näemme jäljet modernin, urbaanin ihmisen elämästä.

Pasi Räsämäki (s. 1966 Kivijärvi) on suomalainen valokuvataiteilija. Hän opiskeli valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutissa ja on toiminut aktiivisesti valokuvataiteen tekijänä ja opettajana. Hän oli mukana muun muassa Suomen valokuvataiteen museon eriarvoistumiseen keskittyvässä Tuntuuko tutulta? – Valokuvia suomalaisesta arjesta -näyttelyssä vuonna 2018. Räsämäen teoksia kuuluu Helsingin taidemuseo HAM:n, Joensuun taidemuseon ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin.

Timo Pyykkö
Jussi Halla-aho eduskunnassa
27.2.2020

Pekka Sipilä (s. 1964, Hattula) on Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) valmistunut helsinkiläinen valokuvaaja. Hän on tehnyt töitä kuvatoimittajana ja graafikona. Keväällä 2022 hän alkoi tehdä sotaa vastustavia pilapiirroksia reaktiona Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.

Kuva: Erikoispoliisioperaatio 13.3.2022. Mielenosoitukset rauhan puolesta taltutettiin Venäjällä poliisivoimin. Voimaan astui laki, jonka perusteella sodan vastustamisesta voi saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen.

Sali, Aula, Galleriat I ja II: Olli Jaatinen: Linnun silmin - Ilmakuvia Mikkelistä (keskuksen tuotanto)
Galleria III: Kuvajournalismi 2020 -installaatio (Suomen kuvajournalistit ry)

17.3.–7.5.2022 **
Sali, Aula, Galleriat I, II ja III: Tero Puha

___

* Keskus aloitti näyttelykautensa 2022 avaamalla ainutlaatuisen ja monipuolisen näkymän paikalliseen ympäristöön ennen julkaisemattomilla ilmakuvilla ja suurina vedoksina Mikkelistä.
Galleriassa III oli esillä suomalaisten kuvajournalistien parhaimpia valokuvia Kuvajournalismi 2020 -kilpailusta digitaalisena installaationa.

Kestävän kehityksen ylläpitäminen edellyttää sekä paikallisidentiteetin tuntemista, että yhteisen maailmamme, muutosten ja visuaalisen kulttuuriperinnön ymmärtämistä.
Näyttelyiden ajan järjestettiin myös videostriimeinä Mediakasvatuksen kulttuuripolku Mikkelin yläkoulujen kasiluokkalaisille.

** Taidetta elämään - pääsymaksuton kausi.
Pääsymaksuttomilla kausilla keskus tuo taiteen ja kulttuurin kautta matalalla kynnyksellä hyvinvointia elämään.

8.1.–13.2.2021
Sali ja Aulagalleria: Taneli Eskola
Galleriat I ja II: Martti Jämsä
Galleria III: Historiallinen Mikkeli -kokoelmat

18.2.–8.5.2021
Sali ja Aulagalleria: Pave Maijanen
Galleria I–III: Pave Maijasen muistonäyttely

10.6.–7.8.2021
Sydämeni Saimaa: Kuva ja kulttuuriperintö
Kesänäyttely, kaikki galleriat, keskuksen oma tuotanto

26.8.–25.9.2021
Sali ja Aulagalleria: Muotokuvan koelaboratorio:
Eriksson, Pimenoff, Romppanen, Saksa, Vera
Galleria I: Heidi Kirjavainen
Galleria II: Simo Ripatti
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

30.9.–5.11.2021
Sali: Heli Kaskinen
Galleria I & II: Jenni Haili
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

11.11.–11.12.2021
Sali: Niina Vehmaa
Galleriat I & II: Henrik Duncker
Galleria III: Sydämeni Saimaa -kokoelmat

Pave Maijanen kirjoitti syksyllä 2020 saatesanat näyttelyynsä:

”Näyttelyni sisältää kuvia mm. Gran Canarian eteläkärjen dyyneiltä, missä tuuli pistää hiekan aaltoilemaan kuin veden. Kuvia on myös tuon saaren kirpputoreilta, muutama kuva on lastenlapsistani ja loput ovat ilman erityistä teemaa.

Pidin kesällä 2020 Kesälahdella elämäni ensimmäisen valokuvanäyttelyn, jonka kuratoi valokuvataiteilija Stefan Bremer. Hän on ollut suurena apuna näissä projekteissa. Steffe on tehnyt kaikki vedokset ja hän oli kanssani valitsemassa esillepantavia kuvia.

Näyttelyn otsikko Kuva ja Valo tulee siitä, että en koskaan käytä salamavaloa, vaan luonnonvalo on se, minkä kanssa on mielenkiintoista pelata.”

Pekka ”Pave” Maijanen (1950–2021) tunnetaan mittavasta urastaan muusikkona. Hän toimi uransa aikana laulajana, lauluntekijänä, basistina, rumpalina, kosketinsoittajana, kitaristina ja tuottajana. Vähemmän tunnettu on hänen toimintansa valokuvaajana. Oman valokuvanäyttelyn järjestäminen kuului hänen viimeisiin toiveisiinsa.

Pave Maijasen valokuvanäyttelyä täydensi Mikkelin valokuvakeskuksen ja Maijasen perikunnan kokoama muistonäyttely, jossa käytiin läpi Paven elämänkaarta noin kahdenkymmenen valokuvaajan ja fanin ottamilla kuvilla sekä esitellään hänen uransa visuaalinen aikajana.

Mikkelin valokuvakeskuksella on viisi hienoa taidegalleriatilaa: Sali, Aulagalleria, Galleria I, Galleria II ja Galleria III, joissa järjestetään vaihtuvia ja korkeatasoisia valokuvanäyttelyitä. Keskuksen Aulassa on lisäksi yleisö- ja tietopalvelu sekä keskuksen julkaisujen kirjapuoti.

Mikkelin valokuvakeskuksella voit katsella rauhassa näyttelyitä, istahtaa ihailemaan teoksia tai kysyä neuvoa ja tietoja asiantuntevalta henkilöstökunnalta.

Mikkelin valokuvakeskus järjestää näyttelyitä, koulutusta, tekee korkeatasoisia julkaisuja, sekä valokuvaan, taiteeseen ja kuvalliseen viestintään liittyvää kehittämis- ja tutkimustoimintaa ympäri vuoden.

Keskus toimii valokuvataiteen sekä visuaalisen kulttuurin asiantuntijana niin Itä-Suomessa kuin myös valtakunnallisesti. Vuonna 1989 perustettu keskus on toiminut jo 33 vuotta ja järjestänyt lähes 300 näyttelyä. Mikkelin valokuvakeskus on Suomen Museoliiton jäsen.