Veskansan tarina Leo Montosen valokuvin
Kuva ja kulttuuriperintö
Mikkelin valokuvakeskuksen valokuvaan ja kulttuuriperintöön liittyvä toiminta ja tuotanto oli vuonna 2019 keskittynyt puumalalaisen Leo Montosen (1905–1968) historiallisen valokuvatuotannon tutkimiseen, digitointiin ja julkituomiseen.
Näyttely ja näyttelyyn liittynyt kuvakirja
Mikkelin valokuvakeskuksen kesänäyttely Veskansan tarina Leo Montosen valokuvin oli avoinna yleisölle 23.5.–17.8.2019.
Näyttelyn suunnittelusta vastasi FT Päivi-Maria Jaatinen ja alkuperäisten lasinegatiivien reprokuvauksesta, digitaalisesta kuvankäsittelystä ja valokuvien vedostamisesta vastasi TaM Olli Jaatinen.
Näyttelyn yhteydessä julkaistiin valokuvataidekirja Veskansan tarina Leo Montosen valokuvin - The Story of the Lake People Photographed by Leo Montonen. Kirjan ovat toimittaneet Päivi-Maria Jaatinen ja Olli Jaatinen. Tritone-menetelmällä painetun, 64-sivuisen teoksen kielet ovat suomi ja englanti. Kirja myytiin loppuun.
Sekä näyttely että näyttelyyn liittyvä kirja tehtiin Mikkelin valokuvakeskuksen tuotantona ja rahoituksella. Näyttelyn kuvat vedostettiin ja kehystettiin keskuksen Digipajassa arkistokelpoisille materiaaleille. Näyttelyn materiaalikustannuksia tukivat Puumalan kunta ja Aveka Oy. Olli Jaatisen työskentelyä tuki Suomen Kulttuurirahasto.
Leo Montosen valokuvien tarina näyttelyksi ja kuvakirjaksi
Montonen aloitti valokuvaamisen 18-vuotiaana vuonna 1923. Hän toimi matkakuvaajana lähinnä kesäisin, Saimaan saaristoa kierrellen. Vuodesta 1926 lähtien Montosen valokuvaaminen oli hänen pääelinkeinonsa. Näyttelyn ja kirjan kuvat ovat pääosin 1920- ja 1930-luvuilta.
Leo Montosen kuvallinen jäämistö sisältää noin tuhat negatiivia. Niistä suurin osa on isokokoisia, 10x15 cm:n lasinegatiiveja, joiden tekninen ja taiteellinen laatu on erittäin korkea: virhevalotuksia ei juurikaan ole.
Leo Montonen kuvasi Puumalan saaristolaisista muotokuvia, perhekuvia, ryhmäkuvia, kaverikuvia, hääkuvia. Mutta hän kuvasi myös aikalaisiaan töidensä ääressä: miehiä metsätöissä tai veistämässä egyptinparruja tai tekemässä uittonippuja, perheitä heinätöissä, lapsia leikkaamassa viljaa tai leikkimässä hiekkarannalla. Montonen kuvasi myös taloja, kyliä ja vesimaisemia. Välillä kamera tallensi käkkärämännyn, pyyntilangan tai erikoisen juureksen.
Oma lukunsa ovat Leon omakuvat, nykyisin 'selfiet', joita hän kuvasi 20-luvun alusta lähtien. Omakuvissaan Leo joko poseeraa yksin, koiransa tai ystäviensä kanssa, juoksee tai hiihtää. Välillä on kamera ollut mukana halkometsässä tai parrujen veistopaikalla. Toisissa kuvissa näkyy naru tai lanka, jolla Leo on kameransa laukaissut. Välillä laukaisin näyttäisi kätkeytyneen Leon oikean kämmenen suojaan.
Valokuvilla on ollut Leo Montoselle merkitystä oman identiteetin tutkiskelussa ja luomisessa. Valokuvaus oli hänelle kesäisin pääelinkeino, mutta myös keino ilmaista itseään, hahmottaa ympäristöään sekä toteuttaa luontaista kiinnostustaan valokuvaamisen tekniikkaan.
Kesät kuluivat myös vesillä työmiehenä tukkitöissä: Leo toimi pienen ”apupässin" eli pikkuhinaajan kuljettajana, avustaen puutavarayhtiöiden isompia tukkilauttahinaajia. Apupässi puski tukkilauttoja, jotta ne mahtuivat kapeista salmista. Leo Montonen oli myöhemmin myös kyläkauppias. Hän piti pientä sekatavarakauppaa kotitalonsa peräkamarissa Lintusalon Sääskessä. Leon Lenni-veljellä oli kauppa Ruokotaipaleessa, josta Leo haki tavaraa omaan putiikkiinsa.
Leo Montonen on toiminut myös konemiehenä veljensä Lennin Saimaa-laivalla. Montosen veljekset muistetaan saaristossa edelleenkin erittäin taitavina konemekaanikkoina, joille veneilijät toivat vikaantuneet moottorinsa kunnostettaviksi.
Valokuvakeskus sai elokuussa 2018 pärekorillisen lasinegatiiveja mikkeliläiseltä Jorma Höltältä, joka oli vuonna 2010 ostanut omakotitalon Montosilta Mikkelin Lähemäellä. Hölttä löysi talonsa vintistä lasinegatiivit, jotka toimitti Mikkelin valokuvakeskukselle.
Mikkelin valokuvakeskus päätti aloittaa negatiivien digitoinnin ja kuvien lisäämisen kokoelmiin.