Leo Montosen omakuva noin vuodelta 1930.


Veskansan valokuvaaja
Leo Montonen
(1905-1968)

Leo Montonen oli syntynyt vuonna 1905 Puumalan saaristossa, jossa hän asui koko elämänsä ajan. Aluksi synnyinkodissaan Äyrätsalossa, 40-luvulla salmen toisella puolella, Lintusalon Sääskessä.

Perheeseen kuuluivat vanhemmat Abel ja Ida sekä neljä vuotta nuorempi Lenni-veli. Vuonna 1909 syntynyt Lenni avioitui kahdesti ja hänelle siunaantui neljä lasta. Vanhin, vuonna 1935 syntynyt Martti kuoli 2017. Leolla ei ollut perhettä.

Leo Montosella oli elämänsä aikana monta työtä. Kesät kuluivat nuorempana pääasiassa vesillä: Leo toimi pienen ”apupässin" eli pikkuhinaajan kuljettajana, avustaen puutavarayhtiöiden isompia tukkilauttahinaajia. Apupässi puski tukkilauttoja, jotta ne mahtuivat kapeista salmista. Kerrotaan, että Leo olisi asunut veneessään suurimman osan siitä ajasta, jonka Saimaa oli avoinna.

Leo Montonen oli kyläkauppias. Hän piti pientä sekatavarakauppaa kotitalonsa peräkamarissa. Leon Lenni-veljellä oli kauppa Ruokotaipaleessa, josta Leo haki tavaraa omaan putiikkiinsa. Talvisin tavarat kulkivat Leon itse rakentamalla hydrokopterilla. Alla oleva kuva on noin vuodelta 1960. Leolla oli kaupassaan lähinnä vain välttämättömimpiä tarvikkeita kuten suolaa, sokeria, jauhoja ja kahvia. Ajoittain myös silliä. Kun silli oli loppu, oli Leo sanonut:

- Mitä sinä sillillä, kun järvi on täynnä kaloja!

Leo Montonen oli valokuvaaja. Hän kuvasi saaristolaisista muotokuvia, perhekuvia, ryhmäkuvia, kaverikuvia, luokkakuvia, hääkuvia, hautajaiskuvia. Mutta hän kuvasi myös aikalaisiaan töidensä ääressä: miehiä metsätöissä tai veistämässä egyptinparruja tai tekemässä uittonippuja, perheitä heinätöissä, lapsia leikkaamassa viljaa tai leikkimässä hiekkalaatikolla. Leo kuvasi myös taloja ja kartanoita, kyliä, vesimaisemia. Välillä kamera tallensi käkkärämännyn, pyyntilangan tai erikoisen juureksen tai myrskyn roiskeiden jäätämän kalliorannan.

Oma lukunsa ovat Leon omakuvat, joita on useita kymmeniä. Omakuvissaan Leo joko poseeraa yksin, koiransa tai ystäviensä kanssa, juoksee tai hiihtää. Välillä on kamera ollut mukana halkometsässä tai egyptinparrujen veistopaikalla. Toisissa kuvissa näkyy naru tai lanka, jolla Leo on kameransa laukaissut. Välillä laukaisin näyttäisi kätkeytyneen Leon oikean kämmenen suojaan. Olisiko kuminen pallo, josta kumiletku kameraan?

Leo Montosen omakuvissa on useita otoksia, joissa Leo tekee erilaisia puhdetöitä, kuten höylää lautaa tai pujottelee tuohivirsuja. Ollut siis kätevä käsistään. Mutta kätevyyttä Leo on tarvinnut valokuvaamisessaankin, jossa on ollut pakko olla perillä sekä fysiikan että kemian lainalaisuuksista.

Montosen kuvista suurin osa on 10x15-senttisiä lasilevyjä, mutta on myös pieni määrä 6x9- ja 9x12-senttisiä laseja sekä 52 paperinegatiivia. Negatiivit ovat lähes poikkeuksetta ortokromaattisia eli siniherkkiä, joka tarkoittaa ensinnäkin sitä, että materiaali on ollut erittäin hidasta kuvattavaa. Onkin todella hämmentävää, että Leo on onnistunut vangitsemaan juoksevia, heittäviä ja hyppääviä nuorukaisia. Oletan, että Leolla on ollut käytössään erikoiskemikaaleja, joilla hitaan filmin ominaisuuksia on voinut olennaisesti parantaa.

Valokuvilla on ollut Leo Montoselle merkitystä oman identiteetin tutkiskelussa ja luomisessa. Valokuvaus oli hänelle sivuelinkeino, mutta myös keino ilmaista itseään, hahmottaa elämänpiiriänsä sekä toteuttaa luontaista kiinnostustaan tekniikkaan – olihan hän valmistanut Äyrätsalon puolella olleeseen synnyinkotiinsa jo 1940-luvulla tuulivoimalan, jolla tuotti omaa sähköä valaistusta sekä radiota varten. Tuulivoimala siirtyi lahden toiselle puolelle Sääskeen, jossa Montoset sittemmin asuivat. Voidaan puhua siis myös keksijäluonteesta, joka on ollut ominaista monille kyläkuvaajille. Ja kyläkuvaajiahan on Suomessa ollut noin 5.000, mutta useimmat ovat tyytyneet kuvaamaan vain tilauksesta eli pääasiassa muotokuvia ja tapahtumia. Tässä suhteessa Leo Montosen tuotanto hakee todellakin vertaistaan.

- Montosille tuli kaikki mahdolliset tekniikan alan julkaisut, totesi naapurissa asunut Hilpi Summanen (s. 1939).

Hilpi on nyt tärkein tietolähteeni ja Leon kuvien tunnistaja.

Olen järjestänyt yhteistyössä Puumalan kansalaisopiston kanssa jo kaksi tunnistustilaisuutta, joissa molemmissa on ollut lähes 20 innokasta tunnistajaa. Heistä noin puolet on aikanaan tuntenut Leon, eli tarjolla on yhä ensikäden tietoa. Jatkan heidän haastattelemistaan.

Leo Montosen valokuvaaminen hiipui ilmeisesti jo 40-luvun alussa, sodan aikana. Hilpi Summanen on sitä mieltä, että vaikka asuivat naapureina, ei Leo ottanut hänestä koskaan yhtään kuvaa. Olisiko ollut niin, että kameroiden yleistyminen vei häneltä sivuelinkeinon? Osasyynä saattoi myös olla Leon terveydentilan heikkeneminen. Hän oli sairastunut tuberkuloosiin, joka vei häneltä ensin toisen keuhkon ja lopulta hengen: Leo Montonen kuoli vuonna 1968 Joutsenossa Tiuruniemen keuhkoparantalossa.

Leo Montosen kuvallinen jäämistö sisältää noin tuhat valokuvaa, joista suurin osa on isokokoisia lasinegatiiveja. Niiden tekninen laatu on erittäin korkea: virhevalotuksia ei juurikaan ole. Eikä ole ”kakkosruutujakaan”: Leon ei tarvinnut varmistella. Tai sitten hän on tuhonnut epäonnistuneet otokset. Olen nähnyt myös joitakin kymmeniä vedoksia, joita Leo on tehnyt naapureilleen, mutta näkemistäni kuvista en ole läheskään kaikista nähnyt negatiivia. Voi olla, että jostakin saattaa vielä löytyä lisää montosia.

Henkilöiden asettelu kuviin sekä heidän käytöksensä osoittaa, että Leo Montosella on ollut poikkeuksellista taitoa ohjata kuvattaviaan, jolloin nämä esiintyvät kuvissa parhaimmillaan. Leo oli selvästi ihmistuntija. Ja Leo oli taiteilija.

Lintusalon kylätoimikunta ja Lintusalon Marttayhdistys ry ovat yhdessä julkaisseet vuonna 2002 kirjan Lintuiset saaret, jossa toki mainitaan myös Montosen kauppiasveljekset, mutta ei sanallakaan sitä, että Leo Montonen oli myös valokuvaaja. Kirjan kuvituksena on yli 50 valokuvaa, joista useat ovat Leo Montosen otoksia, mutta kaikki kuvat on nimetty kuvan luovuttajan, ei kuvaajan mukaan. Aika hämmentävää.

Leo Montosen perikunta eli kolme Lenni-veljen lasta on luovuttanut setänsä kuvien kaikki tekijänoikeudet Mikkelin valokuvataide ry:lle. Sopimus koskee myös kaikkia niitä negatiiveja, jotka mahdollisesti vielä löytyvät muista kokoelmista. Valokuvakeskus sai elokuussa 2018 pärekorillisen lasinegatiiveja mikkeliläiseltä Jorma Höltältä, joka oli vuonna 2010 ostanut omakotitalon Montosilta Mikkelin Lähemäellä. Lenni Montonen oli muuttanut lapsineen Mikkeliin 50-luvun lopulla. Hölttä löysi talonsa vintistä kuvat, jotka toimitti Mikkelin valokuvakeskukselle.

Valokuvakeskus järjestää Leo Montosen kuvista kesänäyttelyn, joka on avoinna 23.5.-18.8.2019. Näyttely toimii myös tunnistustilaisuutena tulevaa kirjaa varten.

Laaja kuvateos Montosen kuvista ilmestyy noin kolmen vuoden kuluttua eli todennäköisesti kesällä 2021.

Leo Montosen kuvien löytyminen täydestä tuntemattomuudesta lähes sata vuotta kuvien ottamisen jälkeen tuntuu aivan uskomattomalta. Oli onni onnettomuudessa, etteivät montoset päätyneet kaatopaikalle: Jorma Hölttä tuli valokuvakeskukselle katsomaan vanhaa, Historiallinen Mikkeli -kokoelmassa olevaa kuvaa, joss hän keikkuu Grahnin työläisten "Kasarmin" edessä Tuppuralassa 50-luvulla. Hölttä ei ollut aiemmin käynyt keskuksella, mutta oli tullut tänne ystävänsä Sami Särkän vinkin perusteella katsomaan itseään vanhasta valokuvasta. Lähtiessään Hölttä kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä, kun oli juuri löytänyt pärekorillisen vanhoja lasinegatiiveja talonsa vintistä. Sanoin:

- Kuule, vie ne Metsä-Sairilan kaatopaikalle. Sinne ne on muutkin niitä vieneet.

Jorma katsoi minua hetken ja totesi sitten:

- Jospa minä kuitenkin tuon ne sinulle tänne.

- Joo, tee niin.



Mikkelissä 11.10.2018

Olli Jaatinen
taiteen maisteri TaM


Leo Montonen Ruokotaipaleessa veljensä Lenni Montosen kyläkaupan edustalla noin vuonna 1960. Hydrokopteri oli Leon omaa valmistetta. Kuva: Lenni Montonen/Montosen suvun kotialbumi.

Lapsityövoiman käyttö 1920-luvulla Suomen kotitalouksissa oli aivan normaalia, koska koululaitos oli vasta muotoutumassa. Kiertokoulu tavoitti lapset vuoden kuluessa parin viikon ajan. Kuva: Leo Montonen.

Egyptinparruja tehtiin Saimaan alueelta Assuanin patotyömaalle, jossa sileäpintaista, piilukirveellä veistettyä tukkia arvostettiin enemmän kuin sahattua, joka imi vettä helpommin itseensä. Leo Montonen osallistui myös egyptinparrujen veistämiseen. Ripeä veistäjä teki päivän aikana 20-30 parrua, ahkerimmat jopa viisikymmentä. Kuva: Leo Montonen.

Lenni Montonen oli liehtaaja eli vesitaksin kuljettaja. Tärkeä henkilö, joka kuljetti saariston väkeä sekä heidän tavaroitaan. Kuva: Leo Montonen.

Hilda Kaukinen os. Kiljunen lapsineen Lapinsalmessa. Vasemmalla Meeri ja Liisa, sylissä Arvi, oikealla Maire. Kuvausvuosi on 1927 tai 1928, koska äitinsä sylissä istuva Arvi oli syntynyt vuonna 1926. Näin ollen Leo Montonen olisi kuvaa ottaessaan ollut 22- tai 23-vuotias. Kuva: Leo Montonen.

Tämä talo on vielä tunnistamatta. Onko Lintusalosta? Kuva: Leo Montonen.

Erikoinen juures on päätynyt Leon kameran eteen. Kuva: Leo Montonen.

Hilpi Summanen kuvaili naapureitaan erittäin tunnollisiksi: "Montoset eivät pelanneet sen viinan kanssa niinku niin monet muut." Leo vaikuttaa hyvin urheilulliselta. Tämä otos taitaa olla omakuva, koska käsien edessä näyttäisi olevan naru, jota juoksija tavoittelee molemmin käsin. Olisiko siinä kameran kaukolaukaisin? Kuva: Leo Montonen.

Ihmisiä syviyössä. Leo Montonen kuvassa keskellä. Ajankohta lienee 1920-luvun puoliväli, koska Leo näyttää kuvassa noin 20-vuotiaalta. Kuva: Leo Montonen.

Vauraus Saimaan saaristossa on ollut suhteellinen käsite. Vaatekertoja ei ole ollut liikoja, mutta tyylistä ovat olleet tietoisia. Nämä neitoset on kuvattu varmaankin 30-luvulla. Kuva: Leo Montonen.

Mikkeliläinen Jorma Hölttä toi Mikkelin valokuvakeskukselle pärekorillisen vanhoja lasinegatiiveja, jotka paljastuivat Puumalan saaristossa eläneen Leo Montosen otoksiksi. Tämä pärekori oli toiminut Lenni Montosen kalakorina, jolla hänellä oli ollut tapana viedä kaloja myyntiin Puumalan satamaan. Kuva: Olli Jaatinen 10.8.2018.